Tapasin tänään vaalimökillä Turun keskustassa keski-ikäisen miesoletetun. Keskustelumme oli ihan asiallista, mutta jokin pohdituttava asia sai minut katselemaan puhuessani mietteliäänä kaukaisuuteen, jolloin mies keskeytti minut.
”Katso minua silmiin, kun puhut minulle.”
Hämmennyin. Ohitin tokaisun, mutta minua harmitti. Koin huomautuksen epäkohteliaana ja alentuvana. Mietin, että jos tilallani olisi seissyt ikäiseni – 47-vuotias – miesoletettu, äänestäjä ei varmasti olisi sanonut kehottanut katsomaan silmiin.
Tämä oli pieni, suorastaan mitätön tapahtuma ei pilannut päivääni, mutta sai minut taas ajattelemaan, miten usein naisoletettua kohdellaan eri tavalla kuin miesoletettuja. Pieniä kommentteja, alentuvia huomautuksia, neuvoja – tämäkin herra vielä kertoi minulle, kuinka valtuustotyötä kannattaa tehdä, tokikaan hän ei itse ollut päivääkään valtuustossa istunut, mutta kyllä osasi neuvoa. Ulkonäkökommentteihin on jo tottunut vaalityössä – kuinkahan monta kertaa miesehdokkaalle tullaan kehumaan hänen komeuttaan tai hiustensa väriä? Onpa yksi sankari kertonut äänestävänsä ehkä minua, vaikka huulipunani väri ei miellyttänyt.
Nämä voisivat olla pieniä ärsyttäviä yksityiskohtia ja anekdootteja, jolleivät nämä perimmiltään samat eriarvoistavat rakenteet näkyisi mm. työelämässä.
Nykyisellä kehitysvauhdilla sukupuolten palkkaero poistuu noin 50 vuodessa. Naisen euro ei edelleenkään ole 100 senttiä. Naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, mutta sijoittuvat huonosti johtotehtäviin. Niin kauan, kun tarkat palkkamäärät ovat salaisuuksia, tämä ongelma ei ole näkyvä. Pitäisikin luoda palkkaeroja anonyymisti seuraava tietokanta, joka mahdollistaa sukupuolten välisten palkkaerojen korjaamisen. Tarvitaan myös pätevä samapalkkaisuusohjelma.
Muita ongelmia ovat naisten matalapalkka-aloille suuntautuminen ja epätasaisesti jakautuva perhevastuu. Hoivasta ei haluta maksaa sen antajalle. Vanhemmuutta ja muuta hoivavastuuta läheisistä on jaettava nykyistä tasaisemmin eri sukupuolten kesken. Poliitikot voivat puhua kauniista perheiden vapaudesta valita – mutta silloin käy useimmiten niin, että äiti jää kotiin. Valintoja on ohjattava poliittisesti. Pidennetään perhevapaita ja uudistetaan perhevapaat 6+6+6 -mallilla. Varhaiskasvatusoikeus pitää pitää subjektiivisena kaikissa Suomen kunnissa. Turvataan siis sekä sote-työntekijöiden asemaa että hoivaa ja tarvitsevien ihmisten tasa-arvoinen kohtelu!
Tasa-arvo ei ole valmis. Meillä on paljon töitä tehtävänä. Äänestetään nyt alkajaisiksi vähintään 100 naista eduskuntaan!