Tilaa taiteelle Turussa – case taiteilijoiden työtilat

Osallistuin eilen kulttuurilautakunnan kokoukseen, jossa käytiin pitkä iltakoulukeskustelu siitä, miten vapaan kentän taiteilijoille taattaisiin pitkäaikaisratkaisu toimivien ja turvallisten sekä kohtuuhintaisten työtilojen suhteen. Asiaa pohjustivat Minna Juselius, kaupungin toimitilapäällikkö, sekä Annika Dahlsten, läänintaiteilija. Erinomaista, että saimme kuulla selvitykset tämän asian suhteen myös suoraan taiteilijoiden edustajan suusta!

Työtilakysymys ei todellakaan ole uusi. Itse asiassa tätä keissiä on käsitelty päätöksenteon rattaissa jo yli kymmenen vuotta. Ongelmana on ollut, että taiteilijat ovat joutuneet muuttamaan liian usein, kun vuokrasopimukset päättyvät, kiinteistöjä myydään tai jopa puretaan. Barkerin kiinteistö on tarjonnut hyvän kodin usean taiteenlajin ammattilaiselle, mutta kun sen omistaja haluaa myydä tilat pistääkseen rahoiksi, niin sille ei mitään voi.. Lisäksi teatteri Mundo on joutumassa syrjään Uudenmaankadun tiloistaan ja Turun ylioppilasteatteri Läntiseltä Rantakadulta.

Taiteilijat etsivät nyt pysyvää ratkaisua. Olisi korkea aika, että Turussa tajuttaisiin kulttuurin työllistävät ja hyvää tekevät vaikutukset, ja satsattaisiin pysyviin tiloihin, jotka omistettaisiin itse. Näin turvattaisiiin työrauha ja jatkuvuus.

Rettigin palatsi Aurajoen rannassa olisi paras paikka Taiteen talolle. Siellä on tilaa ja taiteenteolle sopivat puitteet. Ratkaisu tukisi Kulttuuriranta-ajattelua ja sopisi hyvin Turun historialliseen keskustaan. Noin 15 miljoonan hintakaan ei ole tavoittamattomissa, olihan Turku valmis sijoittamaan 30 miljoonaa Ratapihahankkeeseenkin!

Joka tapauksessa asialla on kiire. Barkerista joudutaan lähtemään vuodenvaihteessa, joten aikaa ei ole hukattavaksi. Esittävälle taiteelle paikka joudutaan löytämään muualta, esimerkiksi Kivipainon tiloista.

Vuokrat täytyy pitää kohtuullisina ja ainakin kaupungin avustusten pitää sitten seurata mukana tarvittaessa.

Olen valmis tukemaan taiteilijoiden parhaana pitämää ratkaisua taiteilijoiden työtiloista ja puoltamaan rahoitusta Rettigin palatsin ostamiseen. Asia on kaupunginhallituksessa vielä toukokuussa, ja Vasemmistoliiton ryhmänjohtajana aion osaltani vaikuttaa kh:n jäseniin Taiteen talon puolesta.

Turussa tarvitaan #tilaataiteelle.

Nuoret saavat näkyä ja kuulua päätöksenteossa!

Blogini Into ry:n nettisivuilla helmikuussa 2021.

Politiikka on tylsää ja vaikeaselkoista. Se on harmaapukuisia miehiä ja jakkupukuisia naisia, puhuvia päitä ja riitelyä torstai-iltapäivän täysistuntolähetyksissä. Tunteja kestäviä kokouksia ja monimutkaisia sivistyssanoja.

Näin moni ajattelee. Se on helppo ymmärtää, koska ulospäin näkyvä osa politiikkaa on usein esimerkiksi noita asioita.

Oikeastaan politiikka on kuitenkin paljon muuta. Se on yhteisistä asioista päättämistä. Lähimpänä ihmistä politiikka on kuntatasolla; kunnissa päätetään arkisista asioista, jotka ovat lähellä kaikenikäisiä, neuvoloista vanhustenpalveluihin.

Myös koulua koskevat päätökset tehdään suureksi osaksi kunnissa. Koska yksi hyvän päätöksenteon tunnusmerkki on, että ihmiset saavat osallistua itseään koskevien asioiden päätöksentekoprosesseihin, on luonnollista, että myös lapsia ja nuoria kuullaan. Tähän seikkaan on herätty valitettavan myöhään, mutta onneksi ei enää olla sitä mieltä, että nuorten ja lasten mielipiteet voidaan yhteiskunnassa ohittaa. On varmistettava kaikkien mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen varallisuuteen, taustaan, elämäntilanteeseen jne. katsomatta.

Uudessa opetussuunnitelmassa puhutaan osallisuudesta paljonkin. Kouluissa on oppilaskuntia, joissa luokan edustajat valitaan vaaleilla ja oppilaskunnan hallitus kerää luokan mielipiteitä, jotka sitten kokouksissa tuodaan tietoon. Päätökset voivat koskea vaikka kouluruokaa, välituntivälinevalintoja, valinnaisainevalikoimaa… Turussa oppilaskunnan jäsenet ovat päässeet myös tutustumaan kaupungintaloon ja osallistumaan isompiin, koko seutukunnan oppilaita kerääviin kokouksiin. Pidän oppilaskunnan toimintaa ensiaskeleena politiikan maailmaan ja demokratian käytännön tuntemukseen.

Miten nuori voi sitten päästä mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen koulun ulkopuolella? Turussa toimii nuorisovaltuusto, joka valvoo nuorten etuja ja edistää nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Nuorisovaltuustossa on tällä hetkellä 34 varsinaista jäsentä ja 10 varajäsentä, jotka valitaan vaaleilla. Myös puolueilla on omaa nuorisotoimintaa, joten jos tuntee paloa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, niin rohkeasti ottamaan yhteyttä – puolueiden nuorisojärjestöt ottavat riemuiten vastaan nuoria aktiiveja!

Pidän erittäin tärkeänä poliittisen ilmapiirin pysymistä sellaisena, että meillä on edelleen nuoria, jotka uskaltavat astua mukaan yhteisistä asioista päättämisen maailmaan. Vihapuhe, poliittisten toimijoiden häirintä ja kova retoriikka vieraannuttavat ja etäännyttävät ihmisiä. Niin ei saa olla. Yhteiskunnallisen keskustelun pitää olla sellaista, että kaikenlaiset ihmiset uskaltavat – ja haluavat! – tulla mukaan.  

Siitä huolehtiminen taitaa olla meidän aikuisten tehtävä.

Vauhtia koulujen tilaratkaisuihin

Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 2.3.2021

isäilmaongelmaiset koulut ovat olleet Turun riesana jo vuosia, eikä näytä siltä, että ongelmat olisivat helpottamassa, päinvastoin. Kiinteistönhuollon puolella on jokin mennyt pahasti vikaan, kun uusia homekouluja ilmaantuu kuin sieniä sateella.

Lausteella koululaiset ovat opiskelleet parakeissa nyt syksystä 2019, eikä vanhan koulurakennuksen purkua ole edes aloitettu. Ja kun tilanne on pitkittynyt, paikalle löytävät ilkivallantekijät – ikkunoista on menty sisään, paikkoja rikottu, palosammuttimet tyhjennetty ympäriinsä.

Emme tarvitse tällaista surullista monumenttia Lausteelle! Purku olisi pitänyt aloittaa heti, kun kävi ilmeiseksi, että vanhaan kouluun ei palata. Pernon alueen koulun surkeasta kohtalosta pitäisi ottaa opiksi.

Parakit ovat oiva väliaikaisratkaisu pakon edessä, mutta eivät ne oikeaa koulua korvaa. Liikuntasali puuttuu, tilat ovat ahtaat ja käytävät kapeat, mitään suurempaa kokoontumistilaa ei ole, eikä parakkeja ole suunniteltu koulukäyttöön, mikä näkyy joissain ratkaisuissa selvästi.

Liikuntatilojen puuttuminen aiheuttaa myös sen, että rahaa palaa koulukuljetuksiin, koska opetussuunnitelman mukainen liikunnanopetus tarvitsee asianmukaiset tilat. Bussirumba kulkee nyt Lausteen ja Impivaaran, Varissuon jäähallin ja Alfa-liikuntakeskuksen väliä.

Koska sisäilmaongelmia on jatkuvasti lisääntyvissä määrin, olisi järkevää nyt pistää vauhtia Lausteenkin tilaratkaisuun, jotta sinänsä käyttökelpoiset moduulit saataisiin uusiokäyttöön. Järkevintä Turulle olisi ostaa parakit – vuokraaminen on kallista ja lyhytnäköistä.

Toivonkin, että nyt ei hellitä ajatusta, jonka mukaan Lausteen ratkaisua ei tarvitse kiirehtiä, koska meillä on nyt parakit ja olemme ”hyvässä tilanteessa” verrattuna joihinkin muihin sisäilmakouluihin.

Miksi ratkaisu sitten venyy? Tällä kertaa paitsi byrokratian rattaiden hitaasta rouskutuksesta, myös halusta tehdä hyviä ratkaisuja, ei nopeasti huonoja päätöksiä. Lausteen koulun tilaratkaisu on palautunut uuteen käsittelyyn, koska ei haluttu, että koko Lausteen koulu siirretään Skanssiin. Tämä oli sinänsä oikeansuuntainen tulos.

Nyt uuden koulun rakentamispäätös pitäisi saada nopeassa tahdissa takaisin päätöselimiin.

Kun asiat pitkittyvät, niin ne mutkistuvat. Pelkäänpä, että ekaluokkalaiset eivät pääse koko alakouluaikanaan viettämään kevätjuhliaan kunnon salissa.

Lähiöt tarvitsevat lähipalvelunsa. Koulu kaikkine oheistoimintoineen on lähiön sydän. Lausteellekin tarvitaan edelleen oma alakoulunsa, jossa on lapsiperheiden tärkeät palvelut.

Mutta ennen kaikkea poliitikkojen ja virkamiesten pitäisi päästä tekemään päätöstä oitis, kun jonossa on aina vain uusia projekteja. Päätösten venyminen ole kenenkään etu.