Tekijä: Mervi Uusitalo-Heikkinen

Julkaistu

Koulun oppilashuollon ammattilaiset tekevät arvokasta työtä

(TS Lukijoilta 8.2.2022)

Koulun arkipäivässä oppilashuollon osaajilla on oma tärkeä paikkansa. Kouluilla työskentelee opettajien ja koulunkäynninohjaajien lisäksi monia aikuisia, joiden työpanos on yhteisölle kullanarvoinen.

Erityisen paljon Turussa on nyt puhuttanut kouluterveydenhoitajien tilanne. Terveystarkastuksia jää pitämättä, opettajat paikkailevat haavat ja kolhut, ennaltaehkäisevä hoito unohtuu. Syynä on henkilöstöpula, jonka takana taas matala palkkaus ja työolot.

Tämä on kierre, sillä työntekijöiden puute tuottaa painetta ja vähentää alan houkuttavuutta, mikä taas johtaa siihen, että työvoimapula jatkuu ja syvenee.

Toivon tähän kierteeseen puututtavan jo ennen uusien hyvinvointialueiden käyttöönottoa, sillä akuutti ongelma ei voi odottaa.

On syytä kohdistaa katse muihinkin kuin terveydenhoitajiin, sillä myös muut kouluyhteisön oppilashuollon ammattilaiset tekevät hommiaan pienellä palkalla ja melkoisen paineen alla.

Ensi vuoden alusta siis myös opiskelu- ja oppilashuolto sekä terveydenhoitajat ja koululääkärit, koulukuraattorit ja -psykologit siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle.

Koulu on usein se paikka, jossa monet lapsen tai nuoren ongelmat – sekä oppimiseen liittyvät että fyysiset ja psyykkiset – huomataan ihan ensimmäisenä. Siksi koulu on hyvin tärkeä paikka silloin, kun elämänpolkuun tulee mutkia.

Oppilaiden on helppo ja luonteva tulla keskustelemaan omalla koululla työskentelevien tuttujen oppilashuollon ammattilaisten kanssa. Ennaltaehkäisy on parasta hoitoa, ja tällainen mahdollisuus mennä juttelemaan kuraattorin tai psykologin kanssa tavallisen koulupäivän lomassa on kullanarvoinen.

Usein keskitytään vain negatiivisiin puoliin, mutta on myös hyvä summata, mitä hyvää oppilashuollossa tapahtuu. Turun päätös palkata psykiatrisia sairaanhoitajia koululle oli erinomainen. Päätöksen positiiviset vaikutukset näkyvät nuorisopsykiatrisella osastolla – lähetteet olivat puolitoista vuotta psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamisen jälkeen vähentyneet noin 30 prosenttia. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä parhaimmillaan.

Koulun oppilashuollossa työskentelevät aikuiset ovat korkeasti koulutettuja ja työtään suurella sydämellä tekeviä alansa ammattilaisia. Ongelmakohtia ovat sitten tietenkin resurssit, työvoiman saatavuus ja vaihtuvuus. Yhdellä koulupsykologilla on edelleen liian monta oppilasta vastuullaan. Toiveissa olisikin, että sote-uudistus ja uudet hyvinvointialueet toisivat näihin kipukohtiin helpotusta.

Sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuksia uudenlaiselle yhteistyölle ja matalan kynnyksen palveluille. Koulun olisi hyvä toimia tiiviissä yhteistyössä esimerkiksi lastensuojelun, sosiaalitoimen, järjestöjen ja kolmannen sektorin kanssa, ja hyvin toteutettu sote-uudistus voisi vähentää kynnyksiä, välikäsiä ja byrokratiaa.

Uhkakuvana on nähty, että oppilashuoltopalveluita oltaisiin viemässä keskuksiin, pois oppilaitoksista.

Koulukuraattoreiden, -psykologien, -lääkäreiden ja terveydenhoitajien oikea paikka on kuitenkin kouluilla, osana arkipäivää. Ei ole mielekästä viedä oppilashuoltopalveluita pois kouluilta tehokkuuden nimissä.

Perimmäinen kysymys tietenkin on, miksi nuorten henkinen pahoinvointi lisääntyy jatkuvasti niin, että oppilashuollolle ja psykiatrisille palveluille on koko ajan enemmän kysyntää.

Lasten hyvinvointi on tiiviissä yhteydessä perheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Yhteisöllisyys, ymmärrys ja huolenpito ovat asioita, joita ihan jokainen aikuinen voi osoittaa ympärillään kasvavia nuoria kohtaan. Koulun tehtävä on tukea perheitä kasvatustehtävissä, ja yhteiskunnan tehtävä taas on tarjota palvelut, jotka täydentävät tätä tavoitetta.

MERVI UUSITALO-HEIKKINEN

luokanopettaja
varavaltuutettu (vas)

(Kirjoitus Turun Sanomissa >> )

Julkaistu

Soteuudistus myllertää naisten palveluita ja työelämää

Soteuudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä 21 hyvinvointialueelle vuoden 2023 alussa. Aluevaalit, joissa valitaan päättäjät hyvinvointialueille, pidetään jo tammikuussa.

Uudistus on aivan varmasti tarpeellinen ja kauan kaivattu, mutta kaikki on tapahtunut kovin nopeasti. Tuntuu siltä, että oikein kukaan ei aivan tarkasti tiedä, miten tässä tulee käymään. Tämä uudistus koskettaa ihan jokaista suomalaista, mutta ihan erityisesti soteuudistus myllertää naisten elämää. Olisikin toivottavaa, että sukupuolivaikutusten arviointi otettaisiin vakavasti huomioon uudistuksessa ja sen toimeenpanossa.

Suuri osa, noin 90 %, sotealan työntekijöistä on naisia. Uudistusta toimeenpantaessa täytyy pitää huolta siitä, että jo ennestään matalapalkkaisen hoiva-alan työolot ja -ehdot eivät ainakaan huonone – toiveissa olisi saada näihin seikkoihin jopa parannusta! Palkkaus on ollut hoivatyön kipupisteenä jo pitkään, ja alan vetovoima saadaan nousuun vain työhyvinvointia ja palkkausta parantamalla. Hoiva maksaa aina – uhkana on nähty työpaikkojen väheneminen ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen, kun etsitään tehokkuutta ja kilpailukykyä.

Seksuaali- ja lisääntymisterveys on mitä suurimmassa määrin naisia koskettava asia, vaikka toki koskettaa kaikkia sukupuolia tavalla tai toisella. Naiset ovat koko aikuisen elämänkaarensa ajan näiden palveluiden käyttäjiä. Toivottavaa olisi, että sote-uudistus kehittäisi saumattomia hoito- ja hoivaketjuja ja sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluissa.

Huomattavaa on myös, että mitä ikääntyneemmistä ihmisistä on kyse, sitä suurempi osa heistä on naisia. Ikääntyneille on erityisen tärkeää, että palvelut ovat lähellä, saavutettavissa, esteettömiä ja helppokäyttöisiä. Työntekijöiden suuri vaihtuvuus on ongelma erityisesti muistihäiriöisille vanhuksille, sillä pysyvyys on heille arvokasta. Digipalveluita hyödynnettäessä pitää myös muistaa esteettömyys. Tärkeintä on, että vanhus saa itse valita itselleen sopivimman keinon käyttää palvelua.

Äskettäisessä tutkimuksessa todettiin myös, että etenkin naisopiskelijat kärsivät ahdistusoireista. Näin ollen mielenterveyspalvelujen ja oppilashuollon ehkäisevä rooli on myös naisasia.

Näin suuressa uudistuksessa on helppo nähdä vain uhkia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tila on kuitenkin ollut jo pitkään niin heikko, että muitakin näkökulmia soisi kuulevansa. Ensiarvoisen tärkeää olisi nyt saada ihmiset vaaliuurnille tammikuussa. Äänestämällä vasemmistolaista puoluetta varmistat, että lähipalvelut, julkinen palveluntuotanto ja reilut työehdot ovat tulevien aluevaltuutettujen agendalla.

Julkaistu

Tilaa taiteelle Turussa – case taiteilijoiden työtilat

Osallistuin eilen kulttuurilautakunnan kokoukseen, jossa käytiin pitkä iltakoulukeskustelu siitä, miten vapaan kentän taiteilijoille taattaisiin pitkäaikaisratkaisu toimivien ja turvallisten sekä kohtuuhintaisten työtilojen suhteen. Asiaa pohjustivat Minna Juselius, kaupungin toimitilapäällikkö, sekä Annika Dahlsten, läänintaiteilija. Erinomaista, että saimme kuulla selvitykset tämän asian suhteen myös suoraan taiteilijoiden edustajan suusta!

Työtilakysymys ei todellakaan ole uusi. Itse asiassa tätä keissiä on käsitelty päätöksenteon rattaissa jo yli kymmenen vuotta. Ongelmana on ollut, että taiteilijat ovat joutuneet muuttamaan liian usein, kun vuokrasopimukset päättyvät, kiinteistöjä myydään tai jopa puretaan. Barkerin kiinteistö on tarjonnut hyvän kodin usean taiteenlajin ammattilaiselle, mutta kun sen omistaja haluaa myydä tilat pistääkseen rahoiksi, niin sille ei mitään voi.. Lisäksi teatteri Mundo on joutumassa syrjään Uudenmaankadun tiloistaan ja Turun ylioppilasteatteri Läntiseltä Rantakadulta.

Taiteilijat etsivät nyt pysyvää ratkaisua. Olisi korkea aika, että Turussa tajuttaisiin kulttuurin työllistävät ja hyvää tekevät vaikutukset, ja satsattaisiin pysyviin tiloihin, jotka omistettaisiin itse. Näin turvattaisiiin työrauha ja jatkuvuus.

Rettigin palatsi Aurajoen rannassa olisi paras paikka Taiteen talolle. Siellä on tilaa ja taiteenteolle sopivat puitteet. Ratkaisu tukisi Kulttuuriranta-ajattelua ja sopisi hyvin Turun historialliseen keskustaan. Noin 15 miljoonan hintakaan ei ole tavoittamattomissa, olihan Turku valmis sijoittamaan 30 miljoonaa Ratapihahankkeeseenkin!

Joka tapauksessa asialla on kiire. Barkerista joudutaan lähtemään vuodenvaihteessa, joten aikaa ei ole hukattavaksi. Esittävälle taiteelle paikka joudutaan löytämään muualta, esimerkiksi Kivipainon tiloista.

Vuokrat täytyy pitää kohtuullisina ja ainakin kaupungin avustusten pitää sitten seurata mukana tarvittaessa.

Olen valmis tukemaan taiteilijoiden parhaana pitämää ratkaisua taiteilijoiden työtiloista ja puoltamaan rahoitusta Rettigin palatsin ostamiseen. Asia on kaupunginhallituksessa vielä toukokuussa, ja Vasemmistoliiton ryhmänjohtajana aion osaltani vaikuttaa kh:n jäseniin Taiteen talon puolesta.

Turussa tarvitaan #tilaataiteelle.