Luin hiukan aikaa sitten ajatelman, jonka mukaan se, että suomalaisten ei tarvitse välittää ilmastonmuutoksesta koska joku muu kuitenkin saastuttaa enemmän, on sama, kuin että pissaa vähän uima-altaaseen vain siksi, että joku kuitenkin tekee samaa enemmissä määrin. Ymmärrän tämän logiikan.
Jos koulussa joku antaa lumipesut toiselle, ensimmäinen tekoon syyllistyneen oppilaan reaktio useimmiten on, että joku muukin teki samaa. ”Kyllä Niko-Petterikin anto lumipesun Lotta-Liisalle!” Tämähän ei millään muotoa vähennä varsinaisen rikkeen vakavuutta. Että jos poliisi saa Salen ryöstäjän kiinni verekseltään paikan päältä, niin poliisiin ei tee – toivottavasti! – vaikutusta, jos ryöstäjä sanoo, että mun kaverikin tuolla just ryöstää K-Marketia. Näin kuitenki moni ihan aikuinenkin tuntuu ajattelevan – että jos itse tekee väärin, voi puolustella sitä tekemällä saman syytöksen. Kutsun tätä ns. ”mutkutoiki”-logiikaksi. Ei kovin kestävä asenne.
Ilmastonmuutoksen suhteen sama logiikka tuntuu toimivan. ”Ei ole mitään väliä, kuinka paljon Suomi tekee ilmastonmuutoksen hyväksi, koska toiset maat eivät noudata mitään rajoituksia.”
Oma pöytä täytyy kuitenkin putsata ensin. Suomella on tässä myös erinomainen tilaisuus kehittää ekologisia innovaatioita. Ilmastonmuutoksen torjumisen mallimaana olemisessa ei totisesti ole mitään hävettävää. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta niin vain olen kuullut tästäkin puhuttavan ivalliseen sävyyn – ”taas me suomalaiset ollaan mallioppilaana eturivissä käsi pystyssä, kun muut vaan sluibailee!”
Kevään eduskuntavaalit tulevat olemaan ilmastovaalit, se lienee kiistatonta. Kaikkien vastuullisten puolueiden tulisi valita ilmasto yhdeksi kärjekseen. Millään muilla poliittisilla päätöksillä ei ole niin kauaskantoisia vaikutuksia kuin ilmastopoliittisilla. Kärjistetysti voi sanoa, että jos meillä ei ole asumiskelposta maapalloa sadan vuoden kuluttua, monellakaan päätöksellä ei ole suurtakaan merkitystä. Jokaisen ihmisen tulee varautua siihen, että arki tulee muuttumaan rajoitusten myötä. Esimerkiksi lentäminen ja lihan syöminen voivat hyvinkin tulla rajoitusten piiriin vielä elinaikanani ja esimerkiksi muovin korvaaminen ekologisimmilla materiaaleilla on ajankohtaista. Hiilineutraaliuden tavoitteleminen väistyy hiilinegatiivisuuden tavoitteen myötä. Vaatimattomat toimet eivät enää riitä.
Rohkeasti kohti kunnianhimoisia ilmastopoliittisia päätöksiä!