Puheenvuoroni Turun kaupunginvaltuustossa 3.12.2018:
Haluan käyttää puheenvuoron kiittääkseni työstä, mikä on tehty nyt käsittelyssä olevan kotouttamisohjelman eteen. On jo korkea aika, että maahanmuuttajuus aletaan nähdä voimavarana eikä kuluna tai ylipääsemättömänä haasteena. Vuonna 2017 Turun asukkaista oli 11,1 prosenttia muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia asukkaita. Näin suurta ihmisryhmää ja sen potentiaalia ei yksinkertaisesti ole varaa jättää huomiotta. Kuten usein kuntapolitiikassa, jokin toimenpide saattaa aiheuttaa kuluja starttivaiheessaan, mutta pidemmän ajan kuluessa tuottaa säästöjä. Kotouttamistoiminta on juuri tällainen asia – sen ajan mittaan tuomia säästöjä on lähes mahdotonta laskea, puhumattakaan muista kuin rahallisista arvoista.
Nyt täytyy vain toivoa, että ohjelman tavoitteet saadaan käytäntöön. Alueelliset erot huolettavat, ja kaupunkistrategian mukaisesti pitää satsata segregaation ehkäisyyn.
Koulut ovat tässäkin asiassa ensiarvoisen tärkeässä asemassa, ja toivoisin kouluissa panostettavan erityisen paljon ns. valmistavan vaiheen opetukseen. Valmistava vaihe on vuoden-puolitoista kestävä luokka-aste (valmoluokka), jonka jälkeen oppilaan pitäisi olla valmis astumaan ”normiluokkaan”. Yksilölliset erot ovat valtavat, ja usein lapsi joutuu siirtymään yleisopetukseen jo ennen kuin taidot antaisivat myöten. Tällä hetkellä valmoluokissa on liian suuria luokkakokoja ja joustamattomuutta – valmistavassa vaiheessa pitäisi saada opiskella niin kauan kunnes taidot riittävät yleisopetukseen. Varhainen tuki on valtavan tärkeää maahanmuuttajalasten sopeutumiselle ja tasaiselle koulupolulle.