Vaalikevät on kuumimmillaan. Nyt onkin aika katsoa taaksepäin ja miettiä, millaista kyytiä kulunut neljävuotinen on ollut. Suomalaisia on koeteltu leikkauksilla, kikyllä, aktiivimalleilla ja tarjoiltu sote-soppaa ja yksityistämistä verhoiltuna valinnanvapauden kaapuun. Ei olekaan ihme, että vaalibarometrit ovat näyttäneet mitan tulleen täyteen ja kansan haluavan kunnon suunnan muutosta. Tänä keväänä siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus, kun eduskuntavaalit käydään huhtikuussa. Haluamme hyvinvointia kaikille, ei harvoille. Mistä suomalainen hyvinvointi koostuu?
Suomalaisen hyvinvoinnin perusta on tasa-arvoinen ja laadukas koulutus kaikilla asteilla, varhaiskasvatuksesta aina korkeakouluun saakka. Jo varhaiskasvatuksessa luodaan tukeva pohja tuleville opinnoille ja mielekkäälle elämälle. Meillä on perinteisesti arvostettu nimenomaan sitä, että kaikki saavat saman pohjan hyvästä peruskoulutuksesta, vanhempien lompakon paksuudesta riippumatta. Koulutusleikkausten myötä tämä peruskivi on murentunut vähitellen – peruskoulujen eriarvoistuminen on ikävä fakta. Tämä eriarvoistuminen näkyy kaikissa yhteiskunnan rakenteissa ja heijastuu lopulta kaupunkien tasolla siihen, että koulujen tasoerot kasvavat. Tarvitaan positiivista diskriminaatiota eli rahoituksen ja tuen lisäämistä sinne, missä sitä eniten tarvitaan – näin vältetään jako huonoihin ja hyviin kouluihin. Rahoituksen tulisi kuitenkin painottua pysyviin ratkaisuihin, eikä niinkään irrallisiin projekteihin ja tasa-arvorahoihin. Jollei meillä ole rahaa tasokkaaseen peruskouluun, ovat prioriteetit menneet pahasti sekaisin.
Peruskoulun jälkeinen polkukin voi olla mutkikas, jos perheellä ei ole varoja rahoittaa toisen asteen koulutusta. Siksi maksuton toinen aste – aloite oli erinomainen hanke. Se kaatui eduskunnassa muotoseikkoihin. Myös korkeakoulut ovat koko ajan pahemmassa kurimuksessa leikkausten keskellä. Koulutusleikkausten piina ulottuu siis jokaiseen koulutusasteeseen.
Tämä kehitys ei ole mikään luonnonlaki, vaan tulosta tietoisista arvovalinnoista ja tehdyistä päätöksistä. Katson, että eduskuntaan pyrkiessä ei ole viisasta luvata ns. ”kuuta taivaalta” – päätökset tehdään yhteistyössä muiden demokraattisesti valittujen puolueiden edustajien kanssa eikä yksittäinen edustaja siten voi yksin taata tuloksia. Mutta tämän pystyn lupaamaan – puolustan suomalaista tasa-arvoista ja laadukasta koulutusta niin kuntapolitiikassa kuin mahdollisessa eduskuntatyössäni viimeiseen saakka.
Lapset ensin.