OPPIMISEN YLISTYS

Vaalikevät on kuumimmillaan. Nyt onkin aika katsoa taaksepäin ja miettiä, millaista kyytiä kulunut neljävuotinen on ollut. Suomalaisia on koeteltu leikkauksilla, kikyllä, aktiivimalleilla ja tarjoiltu sote-soppaa ja yksityistämistä verhoiltuna valinnanvapauden kaapuun. Ei olekaan ihme, että vaalibarometrit ovat näyttäneet mitan tulleen täyteen ja kansan haluavan kunnon suunnan muutosta. Tänä keväänä siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus, kun eduskuntavaalit käydään huhtikuussa. Haluamme hyvinvointia kaikille, ei harvoille. Mistä suomalainen hyvinvointi koostuu?

Suomalaisen hyvinvoinnin perusta on tasa-arvoinen ja laadukas koulutus kaikilla asteilla, varhaiskasvatuksesta aina korkeakouluun saakka. Jo varhaiskasvatuksessa luodaan tukeva pohja tuleville opinnoille ja mielekkäälle elämälle.  Meillä on perinteisesti arvostettu nimenomaan sitä, että kaikki saavat saman pohjan hyvästä peruskoulutuksesta, vanhempien lompakon paksuudesta riippumatta. Koulutusleikkausten myötä tämä peruskivi on murentunut vähitellen – peruskoulujen eriarvoistuminen on ikävä fakta. Tämä eriarvoistuminen näkyy kaikissa yhteiskunnan rakenteissa ja heijastuu lopulta kaupunkien tasolla siihen, että koulujen tasoerot kasvavat. Tarvitaan positiivista diskriminaatiota eli rahoituksen ja tuen lisäämistä sinne, missä sitä eniten tarvitaan – näin vältetään jako huonoihin ja hyviin kouluihin.  Rahoituksen tulisi kuitenkin painottua pysyviin ratkaisuihin, eikä niinkään irrallisiin projekteihin ja tasa-arvorahoihin. Jollei meillä ole rahaa tasokkaaseen peruskouluun, ovat prioriteetit menneet pahasti sekaisin.

Peruskoulun jälkeinen polkukin voi olla mutkikas, jos perheellä ei ole varoja rahoittaa toisen asteen koulutusta. Siksi maksuton toinen aste – aloite oli erinomainen hanke. Se kaatui eduskunnassa muotoseikkoihin. Myös korkeakoulut ovat koko ajan pahemmassa kurimuksessa leikkausten keskellä. Koulutusleikkausten piina ulottuu siis jokaiseen koulutusasteeseen.

Tämä kehitys ei ole mikään luonnonlaki, vaan tulosta tietoisista arvovalinnoista ja tehdyistä päätöksistä. Katson, että eduskuntaan pyrkiessä ei ole viisasta luvata ns. ”kuuta taivaalta” – päätökset tehdään yhteistyössä muiden demokraattisesti valittujen puolueiden edustajien kanssa eikä yksittäinen edustaja siten voi yksin taata tuloksia. Mutta tämän pystyn lupaamaan – puolustan suomalaista tasa-arvoista ja laadukasta koulutusta niin kuntapolitiikassa kuin mahdollisessa eduskuntatyössäni viimeiseen saakka.

Lapset ensin.

Jatkoa valtuustoryhmän puheenjohtajakauteeni!

https://www.aamuset.fi/uutiset/4445101/Mervi+Uusitalo+jatkaa+Turun+Vasemmistoliiton+valtuustoryhman+puheenjohtajana

Eilen pidettiin Turun Vasemmistoliiton valtuustoryhmän vuosikokous. Saan jatkaa tässä haastavassa, mutta kiintoisassa tehtävässä siis seuraavankin kauden. Kiitän luottamuksesta!

Vasemmistoliitto tunnetaan Turussakin peruspalveluiden ja vähempiosaisten puolustajana. Näin kuuluu ollakin. Demokratiaan kuuluu, että poliittisten tavoitteiden eteen tehdään yhteistyötä ja asioista sovitaan yhdessä, siten saadaan tuloksia aikaan! Samoin näen ryhmän johtajuuden nimenomaan välinenä demokratian toteuttamiseen; jos ryhmän enemmistö äänestää jonkin esityksen tai linjanvedon puolesta, demokraattista päätöstä kunnioitettakoon. Ryhmänjohtajan tehtävänä on välittää tämä toive muille ryhmille, sekä pitää yhteistyökuvioita ja suhteita yllä muihin poliittisiin ryhmiin ja neuvotella tavoitteista. Oman poliittisen profiilin nostaminen ja keulakuvan rooli ovat toissijaisia seikkoja ryhmäpuheenjohtajuudessa.

Kohti uusia voittoja kuntalaisten hyvinvoinnin ja sujuvan arjen hyväksi!

Ihmiskunnan kohtalonkysymys

Luin hiukan aikaa sitten ajatelman, jonka mukaan se, että suomalaisten ei tarvitse välittää ilmastonmuutoksesta koska joku muu kuitenkin saastuttaa enemmän, on sama, kuin että pissaa vähän uima-altaaseen vain siksi, että joku kuitenkin tekee samaa enemmissä määrin. Ymmärrän tämän logiikan.

Jos koulussa joku antaa lumipesut toiselle, ensimmäinen tekoon syyllistyneen oppilaan reaktio useimmiten on, että joku muukin teki samaa. ”Kyllä Niko-Petterikin anto lumipesun Lotta-Liisalle!” Tämähän ei millään muotoa vähennä varsinaisen rikkeen vakavuutta. Että jos poliisi saa Salen ryöstäjän kiinni verekseltään paikan päältä, niin poliisiin ei tee – toivottavasti! – vaikutusta, jos ryöstäjä sanoo, että mun kaverikin tuolla just ryöstää K-Marketia. Näin kuitenki moni ihan aikuinenkin tuntuu ajattelevan – että jos itse tekee väärin, voi puolustella sitä tekemällä saman syytöksen. Kutsun tätä ns. ”mutkutoiki”-logiikaksi. Ei kovin kestävä asenne.

Ilmastonmuutoksen suhteen sama logiikka tuntuu toimivan. ”Ei ole mitään väliä, kuinka paljon Suomi tekee ilmastonmuutoksen hyväksi, koska toiset maat eivät noudata mitään rajoituksia.”

Oma pöytä täytyy kuitenkin putsata ensin. Suomella on tässä myös erinomainen tilaisuus kehittää ekologisia innovaatioita. Ilmastonmuutoksen torjumisen mallimaana olemisessa ei totisesti ole mitään hävettävää. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta niin vain olen kuullut tästäkin puhuttavan ivalliseen sävyyn – ”taas me suomalaiset ollaan mallioppilaana eturivissä käsi pystyssä, kun muut vaan sluibailee!”

Kevään eduskuntavaalit tulevat olemaan ilmastovaalit, se lienee kiistatonta. Kaikkien vastuullisten puolueiden tulisi valita ilmasto yhdeksi kärjekseen. Millään muilla poliittisilla päätöksillä ei ole niin kauaskantoisia vaikutuksia kuin  ilmastopoliittisilla. Kärjistetysti voi sanoa, että jos meillä ei ole asumiskelposta maapalloa sadan vuoden kuluttua, monellakaan päätöksellä ei ole suurtakaan merkitystä.  Jokaisen ihmisen tulee varautua siihen, että arki tulee muuttumaan rajoitusten myötä. Esimerkiksi lentäminen ja lihan syöminen voivat hyvinkin tulla rajoitusten piiriin vielä elinaikanani ja esimerkiksi muovin korvaaminen ekologisimmilla materiaaleilla on ajankohtaista. Hiilineutraaliuden tavoitteleminen väistyy hiilinegatiivisuuden tavoitteen myötä. Vaatimattomat toimet eivät enää riitä.

Rohkeasti kohti kunnianhimoisia ilmastopoliittisia päätöksiä!