Mervi Uusitalo-Heikkinen

Blogini Into ry:n nettisivuilla helmikuussa 2021.

Politiikka on tylsää ja vaikeaselkoista. Se on harmaapukuisia miehiä ja jakkupukuisia naisia, puhuvia päitä ja riitelyä torstai-iltapäivän täysistuntolähetyksissä. Tunteja kestäviä kokouksia ja monimutkaisia sivistyssanoja.

Näin moni ajattelee. Se on helppo ymmärtää, koska ulospäin näkyvä osa politiikkaa on usein esimerkiksi noita asioita.

Oikeastaan politiikka on kuitenkin paljon muuta. Se on yhteisistä asioista päättämistä. Lähimpänä ihmistä politiikka on kuntatasolla; kunnissa päätetään arkisista asioista, jotka ovat lähellä kaikenikäisiä, neuvoloista vanhustenpalveluihin.

Myös koulua koskevat päätökset tehdään suureksi osaksi kunnissa. Koska yksi hyvän päätöksenteon tunnusmerkki on, että ihmiset saavat osallistua itseään koskevien asioiden päätöksentekoprosesseihin, on luonnollista, että myös lapsia ja nuoria kuullaan. Tähän seikkaan on herätty valitettavan myöhään, mutta onneksi ei enää olla sitä mieltä, että nuorten ja lasten mielipiteet voidaan yhteiskunnassa ohittaa. On varmistettava kaikkien mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen varallisuuteen, taustaan, elämäntilanteeseen jne. katsomatta.

Uudessa opetussuunnitelmassa puhutaan osallisuudesta paljonkin. Kouluissa on oppilaskuntia, joissa luokan edustajat valitaan vaaleilla ja oppilaskunnan hallitus kerää luokan mielipiteitä, jotka sitten kokouksissa tuodaan tietoon. Päätökset voivat koskea vaikka kouluruokaa, välituntivälinevalintoja, valinnaisainevalikoimaa… Turussa oppilaskunnan jäsenet ovat päässeet myös tutustumaan kaupungintaloon ja osallistumaan isompiin, koko seutukunnan oppilaita kerääviin kokouksiin. Pidän oppilaskunnan toimintaa ensiaskeleena politiikan maailmaan ja demokratian käytännön tuntemukseen.

Miten nuori voi sitten päästä mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen koulun ulkopuolella? Turussa toimii nuorisovaltuusto, joka valvoo nuorten etuja ja edistää nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Nuorisovaltuustossa on tällä hetkellä 34 varsinaista jäsentä ja 10 varajäsentä, jotka valitaan vaaleilla. Myös puolueilla on omaa nuorisotoimintaa, joten jos tuntee paloa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, niin rohkeasti ottamaan yhteyttä – puolueiden nuorisojärjestöt ottavat riemuiten vastaan nuoria aktiiveja!

Pidän erittäin tärkeänä poliittisen ilmapiirin pysymistä sellaisena, että meillä on edelleen nuoria, jotka uskaltavat astua mukaan yhteisistä asioista päättämisen maailmaan. Vihapuhe, poliittisten toimijoiden häirintä ja kova retoriikka vieraannuttavat ja etäännyttävät ihmisiä. Niin ei saa olla. Yhteiskunnallisen keskustelun pitää olla sellaista, että kaikenlaiset ihmiset uskaltavat – ja haluavat! – tulla mukaan.  

Siitä huolehtiminen taitaa olla meidän aikuisten tehtävä.

Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 2.3.2021

isäilmaongelmaiset koulut ovat olleet Turun riesana jo vuosia, eikä näytä siltä, että ongelmat olisivat helpottamassa, päinvastoin. Kiinteistönhuollon puolella on jokin mennyt pahasti vikaan, kun uusia homekouluja ilmaantuu kuin sieniä sateella.

Lausteella koululaiset ovat opiskelleet parakeissa nyt syksystä 2019, eikä vanhan koulurakennuksen purkua ole edes aloitettu. Ja kun tilanne on pitkittynyt, paikalle löytävät ilkivallantekijät – ikkunoista on menty sisään, paikkoja rikottu, palosammuttimet tyhjennetty ympäriinsä.

Emme tarvitse tällaista surullista monumenttia Lausteelle! Purku olisi pitänyt aloittaa heti, kun kävi ilmeiseksi, että vanhaan kouluun ei palata. Pernon alueen koulun surkeasta kohtalosta pitäisi ottaa opiksi.

Parakit ovat oiva väliaikaisratkaisu pakon edessä, mutta eivät ne oikeaa koulua korvaa. Liikuntasali puuttuu, tilat ovat ahtaat ja käytävät kapeat, mitään suurempaa kokoontumistilaa ei ole, eikä parakkeja ole suunniteltu koulukäyttöön, mikä näkyy joissain ratkaisuissa selvästi.

Liikuntatilojen puuttuminen aiheuttaa myös sen, että rahaa palaa koulukuljetuksiin, koska opetussuunnitelman mukainen liikunnanopetus tarvitsee asianmukaiset tilat. Bussirumba kulkee nyt Lausteen ja Impivaaran, Varissuon jäähallin ja Alfa-liikuntakeskuksen väliä.

Koska sisäilmaongelmia on jatkuvasti lisääntyvissä määrin, olisi järkevää nyt pistää vauhtia Lausteenkin tilaratkaisuun, jotta sinänsä käyttökelpoiset moduulit saataisiin uusiokäyttöön. Järkevintä Turulle olisi ostaa parakit – vuokraaminen on kallista ja lyhytnäköistä.

Toivonkin, että nyt ei hellitä ajatusta, jonka mukaan Lausteen ratkaisua ei tarvitse kiirehtiä, koska meillä on nyt parakit ja olemme ”hyvässä tilanteessa” verrattuna joihinkin muihin sisäilmakouluihin.

Miksi ratkaisu sitten venyy? Tällä kertaa paitsi byrokratian rattaiden hitaasta rouskutuksesta, myös halusta tehdä hyviä ratkaisuja, ei nopeasti huonoja päätöksiä. Lausteen koulun tilaratkaisu on palautunut uuteen käsittelyyn, koska ei haluttu, että koko Lausteen koulu siirretään Skanssiin. Tämä oli sinänsä oikeansuuntainen tulos.

Nyt uuden koulun rakentamispäätös pitäisi saada nopeassa tahdissa takaisin päätöselimiin.

Kun asiat pitkittyvät, niin ne mutkistuvat. Pelkäänpä, että ekaluokkalaiset eivät pääse koko alakouluaikanaan viettämään kevätjuhliaan kunnon salissa.

Lähiöt tarvitsevat lähipalvelunsa. Koulu kaikkine oheistoimintoineen on lähiön sydän. Lausteellekin tarvitaan edelleen oma alakoulunsa, jossa on lapsiperheiden tärkeät palvelut.

Mutta ennen kaikkea poliitikkojen ja virkamiesten pitäisi päästä tekemään päätöstä oitis, kun jonossa on aina vain uusia projekteja. Päätösten venyminen ole kenenkään etu.

Allaoleva artikkeli, jonka allekirjoitin Sara Koirasen ja Li Anderssonin kanssa, on julkaistu maaliskuussa 2021. Kirjoitus on vastaus vapaa-aikatoimialan johtaja Sarteksen lausunroihin.

Tämän jälkeen on tapahtunut paljon. Kulttuurikentän toimijat ovat tosissaan aktivoituneet, ja kulttuuri on noussut tärkeäksi kuntavaaliteemaksi. Siitä enemmän uudemmassa postauksessani!

”Vapaa-aikatoimialan johtaja Minna Sartes vastasi mielipidekirjoituksessaan (TS 16.3.) Aura of Puppets ry:n puheenjohtajalle Antti-Juhani Manniselle (TS 11.3.), että Turun kaupunki tukee kulttuuri- ja taidekenttää koronakriisin keskellä monin rahallisin tuin.

Kirjoituksessa luetellut esimerkit tukimuodoista eivät kuitenkaan vastaa sitä tarvetta, mitä taide- ja kulttuurikentällä koronakriisin seurauksena on, eivätkä ne vastaa niitä tukimuotoja, mitä esimerkiksi Helsingin kaupunki on osoittanut vapaalle kentälle.

Sarteksen kirjoituksessa Turun kaupungin toimista mainitaan esimerkiksi, että vuodelle 2020 myönnettyjä toiminta-avustuksia ei peritty takaisin. Toiminta-avustusten takaisin perimättä jättäminen ei ole erillinen tuki, vaan välttämätön teko poikkeuksellisessa tilanteessa.

Myöskään Sarteksen mainitsema kulttuurihyvinvointia tukeva rahoitus ei vastaa niitä tarpeita, joita taiteentekijöillä on toimintansa ylläpitämiseksi. Tällaisen rahoituksen käyttökohde on sidottu vain tietynlaisen yhteisötaiteen muotojen toteuttamiseksi, johon kaikilla taiteen toimijoilla ei edes ole kosketuspintaa.

Hämmennystä herättää myös Sarteksen väitteet kaupungin tarjoamien tukien poikkeuksellisesta suuruudesta. Viime vuonna kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen jaettiin 500 000 euroa, tänä vuonna 300 000 euroa ja kaunistamisrahastosta jaettiin 260 000 euroa, josta 50 000 euroa osoitettiin visuaalisen taiteen ammattilaisille kun tänä vuonna jaetaan 280 000 euroa, josta 100 000 euroa visuaalisen taiteen ammattilaisille.

Turku on tunnettu koko maassa elävästä kulttuuri- ja taide-elämästään. On tärkeää, että kulttuurikaupunki on valmis huolehtimaan toimijoiden selviämisestä koronakriisin yli.

Tänä vuonna juhlimme kulttuuripääkaupunkivuoden 10-vuotispäiviä, jonka hengessä on aukeamassa uusi avustushaku. Toivommekin, kuten myös Manninen omassa tekstissään, että juhlavuonna tukea osoitetaan taidekentälle koronakriisistä selviytymiseen ja siitä toipumiseen, ei ainoastaan uusien innovaatioiden ja projektien luomiseen.

Helsingin kaupunki on esimerkiksi myöntänyt kolmen miljoonan euron taide- ja kulttuurialan yhteisöille suunnatun ylimääräisen avustushakukierroksen. Valtion jakamat tuet eivät ole riittäviä pandemian ja rajoitteiden pitkittyessä, eivätkä kaikki toimijat ole päässeet niiden piiriin, jolloin kunnan merkitys tukijana kasvaa.

Kunnan tulee tukea myös yksittäisiä freelancereita, jotka eivät automaattisesti hyödy yhdistysten tuista sekä esimerkiksi paikallisia kulttuuriharrastustoimintaa edistäviä tahoja.

Vasemmistoliiton valtuutettu Li Andersson jätti Turun kaupunginvaltuuston edellisessä kokouksessa valtuustoaloitteen siitä, että kaupunki myöntäisi taide- ja kulttuurialan yhteisöille suunnatun ylimääräisen avustushakukierroksen sekä ylimääräisen apurahahakukierroksen alan freelancereille.

Taloudellista tukea tarvitaan yhteisöjen toimintojen ylläpitämiseksi ja taiteellista työtä tekevien ihmisten vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi, jotta meidän on mahdollista nauttia taiteesta ja kulttuurista Turussa myös pandemian jälkeen.”