Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro Turun kaupunginvaltuustossa 11.11.2018:
Budjetti 2019 on nyt sitten lyöty lukkoon. Olen ylpeä voidessani sanoa, että oma ryhmäni Vasemmistoliitto oli tänä vuonna ihan aidosti neuvotteluissa mukana, tavoitteena löytää budjettisopu, ja vaikka nyt vielä vähän maalista jäätiinkin, haluan kiittää neuvottelijoita rakentavasta asenteesta ja hyvistä keskusteluista – puhuminen on tärkeää, sillä se auttaa meitä ymmärtämään toisiamme, vaikka aina emme ole kaikesta samaa mieltä. Minulla on nimittäin näkemys, että me kaikki tässä salissa istuvat ihmiset olemme mukana tässä touhussa siksi, että aidosti haluamme hyvää turkulaisille. Keinoista voimme sitten olla erimielisiä.
Pohjassa on paljon hyvää, sellaisiakin tavoitteita, joita itse olimme esittäneet, kuten maksuton ehkäisy ja varhaiskasvatuskokeilun jatkaminen. Tasa-arvorahojen jakoperustekirjaus on hyvä tekstilisäys, pääsin sitä itse muotoilemaan. Syrjäytyminen ja eriarvoisuuden kasvaminen olivat kaikkien ryhmien huolenaiheita, ja yksimielisiä olimme siitä, että niiden voittamiseksi on tehtävä lujasti töitä – onhan siitä kirjaus kaupungin strategiassakin. Mutta totuus kyllä on se, että meidän on yksinkertaisesti pystyttävä tekemään vielä enemmän kuin mihin tämä budjetti antaa keinoja.
Minulta tullaan jatkuvasti kysymään, miten on mahdollista, että esimerkiksi vanhusten kotihoito, mielenterveyspalvelut ja lähiökoulut ovat sellaisia kohteita, joihin ei riitä rahaa, kun sitä riittää kuitenkin vaikka mihin muuhun. Tavalliset turkulaiset kysyvät minulta tätä. Heille ei riitä selitys, että käyttötalous ja investoinnit ovat erikseen. Samaan tapaan euroilla niitä molempia maksetaan, Logomon siltoja ja tukiopetustunteja, lähihoitajan palkkoja ja teatteriremontteja.
Kyse on tietenkin priorisoinneista. Meidän päättäjien tehtävänä on miettiä, mistä nämä puuttuvat eurot sitten kaivetaan. Siihenkin meillä oli ehdotuksia, tiedämme toki, että raha ei kasva puussa eikä tule seinästä. Positiivisen rakennemuutoksen ja työllisyyden kasvun pitäisi näkyä myös tavallisen tallaajan arjessa, ei vain elinkeinoelämän pöhinänä.
Enkä tietenkään ole sitä mieltä, että Turku on nyt valmis, että mitään ei enää saa rakentaa. Silti meidän on asetettava perus- ja lähipalvelut etusijalle: koulutus, terveyspalvelut, vanhustenhoito, syrjäytyneisyyden hoito, lähiöt ja varhaiskasvatus.
Ensi syksynä ollaan taas samassa tilanteessa, että aletaan uutta budjettia pusaamaan. Toivon sydämestäni, että voimme silloinkin olla mukana neuvottelemassa ja pohja vastaa vielä paremmin turkulaisten palvelutarpeisiin.