Hyvät kuulijat, arvoisa puheenjohtaja.
Turku on elinvoimainen kaupunki. Tulevaisuus on kirkas, on positiivista rakennemuutosta, telakka tuonut työtä. On hyvää pössistä ja pöhinää. Silti meillä on nyt huoli siitä, että laiva on matkalla väärään suuntaan, että rahat eivät riitä. Kuinka nämä kaksi seikkaa sopivat yhteen? Sitä kuntalaisen on vaikea ymmärtää. En tänään päässyt osallistumaan seminaariin, koska töissä tarvittiin minua, mutta olen ryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa päässyt tutustumaan muissa tilaisuuksissa näihin madonlukuihin. Kiitänkin asianosaisia, että meitä on pidetty tapahtumien tasalla ja faktat lyöty pöytään.
Sieltä töistä haluan tuoda omat terveiset. Peruspalveluista, kuten koulutuksesta, mutta myöskään mielenterveyspalveluista, vanhustenhoidosta jne., ei voida ottaa. Ongelmien ehkäisy on aina halvempaa kuin korjaaminen. Kyllä nyt on voitava karsia jostain muusta kuin sieltä, missä ovat turkulaisen ihmisen tärkeimmät perustoiminnot. Ymmärrän kyllä, että elinvoimaisuuteen ja kasvuun täytyy panostaa, mutta toteutettakoon hurjimmat suunnitelmat hiukan maltillisemmin ja karsitaan villeimmistä visioista. Investointeja täytyy karsimisen lisäksi mitä ilmeisimmin sirotella pidemmälle aikavälille, katsoa hallintoa tarkkaan, ja saattaapa jopa veronkorotus olla tarpeen. Ihmiset maksavat mieluusti veroja, jos ne suunnataan oikein. Valtuuston eriarvoisuutta vähentävä strategia pitää saada käytäntöön, ja palveluista leikkaaminen ei tähän kuvioon sovi.
Asialistallahan on myös Logomon silta, jonka surullinen tarina liittyy tavallaan tähän kaikkeen – eli nyt on huolehdittava siitä, että näistä virheistä on opittu, eikä monen kymmenen miljoonan mokia enää tapahdu. Suurin osa rakennusinvestoinneista onneksi pysyykin budjetissaan. Näin pitääkin olla.
Sanomani siis on, että etsittäköön tiheällä kammalla säästöt muualta, kuin ihmisten peruspalveluista karsimalla. Yhdessä me tätä laivaa ohjaamme, ja toivon, että saamme yhteisymmärryksessä myös kurssin oikealle tolalle.