Se, mitä ihminen pitää oman onnellisuutensa takeena, vaihtelee paljon yksilön arvojen mukaan. Useimmiten lähinnä kärkeä lienevät ihmissuhteet ja mielen ja ruumiin terveys, mutta kyllä monella kärjessä on myös työelämä. Sen mielekkyys ja varmuus siitä, takaako työ oikeasti toimeentulon, ovat loppujen lopuksi kuitenkin tärkeitä juttuja suurimmalle osalle meistä. Ja koska ihmiselämä on useiden asioiden kokonaisuus, jossa kaikki liittyy kaikkeen, nivoutuu työ myös terveyteen ja jopa ihmissuhteisiin.
Olen siitä onnellinen ihminen, että olen saanut elämäni tehdä työtä, jolla totisesti on tarkoitus. Hetkeäkään en ole joutunut aamulla opettajan töihin mennessäni miettimään, että teenkö duunia, joka on jollekulle tärkeää. Olen myös aina pitänyt työstäni, sen käytännönläheisyydestä ja lasten kanssa olemisesta. Nautin myös pitkän työsuhteen tuomasta varmuudesta ja viran suomasta turvasta.
Samalla tiedän olevani harvinaisen etuoikeutetussa asemassa. Nykyaikana nuoret jo lähtökohtaisesti opetetaan ajattelemaan, että heidän pitää pystyä muuntautumaan työuran aikana, tarvittaessa opiskella monta ammattia ja tehdä montaa työtä hengenpitimikseen. Pätkä- ja silpputyöt ovat jo niin arkipäivää, ettei niitä nykypolvi oikein edes tajua kritisoida – paremmastakaan nykyiset kolmikymppiset eivät oikein taida tietää. Epävarmuus työmarkkinoilla aiheuttaa kuitenkin stressiä ja paineita. Uskallanko perustaa perhettä, ottaa pankkilainan? Tulevaisuuteen pitää voida luottaa, ja työelämän vakaus on tulevaisuudenuskon tärkeä perusta, jonka päälle on hyvä rakentaa. Tämä on vaikeaa, jos työpolku on katkonainen ja pätkä- ja silpputöiden jatkumo. Varsinkin naisvaltaiset alat kärsivät tästä kurimuksesta.
Myös työehtojen pitää olla kunnossa. Työntekijä on yrityksensä ja työpaikkansa tärkein resurssi. Työntekijä pitää nähdä voimavarana, ei kulueränä. Kikyt, aktiivimallit, nollatuntisopimukset… olisi jo aika tajuta, että porkkana toimii tässäkin asiassa paremmin kuin keppi. Yritysten työntekijöiden hyvinvointi ei voi loputtomiin joustaa firman voitontavoittelun kustannuksella, kuten esimerkiksi hoiva-alalla on tapahtunut.
Vihreiden arvojen ja tasa-arvovaatimustenkin keskellä vasemmistoliitto on työntekijöiden etupuolue, kuten on aina ollut. Joskus näkee väitettävän, että olemme unohtaneet duunarit. Tämä on väärä käsitys – me pidämme edelleen tiukasti työntekijän puolta mielivaltaa vastaan.
Kuten Vapaiden valtakunta -kampanjan iskulauseessakin todetaan, sinä olet maata kannatteleva voima, et leikattava kuluerä.