Olen seurannut nyt sekä lehtien palstoilla että opettajanhuoneessa tapahtuvaa keskustelua turkulaisen kouluelämän ja erityisopetuksen käänteistä, ja tullut siihen tulokseen, että on aika ns. nostaa kissa pöydälle.
Nykysysteemi ei toimi. Inkluusio – eli erityisoppilaiden sijoitus tavallisiin yleisopetuksen luokkiin – ei toimi – ilman resursseja.
Kyse ei ole siitä, että me opettajat haluaisimme päästä helpolla työstämme ja työntää haastavat oppilaat omiin poteroihinsa, pois silmistä. Kyse on siitä, että tasa-arvotoimenpiteeksi suunniteltu kolmiportaisen tuen systeemi on itseasiassa säästötoimenpide. Keskitetyn palvelun kouluilla eli ns. ”erityiskouluilla” on totisesti paikkansa ja tarpeensa – muistan, kuinka kokenut erityisopettaja joskus sanoi, että ”joillekin oppilaille erityisopetuksen luokka on aarre”. On erikoinen ajatus, että kaikille erityisen tuen oppilaille paras paikka oppia olisi iso yleisopetuksen luokka. Erityiskouluja ei toki ole lopetettu kokonaan – niitä on ajettu alas niin, että paikkaa on erittäin vaikea saada ja ainakin siirtoon menee liian kauan aikaa, usein vuosi tai enemmän.
Tämähän voisi vielä toimia, jos homma menisi niinkuin on luvattu – että resurssit seuraisivat mukana. Siinä on vain se huono puoli, että se maksaa, ja jostain syystä laadukkaaseen koulutukseen ei ole riittänyt nyt kunnolla rahaa. Käytännössä erityisoppilaan mukana pitäisi seurata avustaja, – jollei nyt henkilökohtainen niin ainakin luokkakohtainen – tukiopetustunteja, koulukuraattorin ja psykologin palveluita… valitettavan usein ”tuki” on kirjoitusta paperilla, joka on mapissa hyllyllä, kun koululla ei vain ole, mitä antaa. Tällä hetkellä moni luokanopettaja tekee pienemmällä palkalla erityisopettajan työtä. Tämä auttaa myös muita oppilaita, kun opelta riittää aikaa myös heille. Nyt hiukan heikko tai vaikka arka oppilas jää helposti ilman huomiota.
Jos yleisopetukseen sijoitetaan oppilas, joka muuten siirrettäisiin keskitetyn palvelun koulun, vähintäänkin pitäisi saada tällaiseen luokkaan oppilasmäärän rajoitus ja jos luokalla on useampi erityisen tuen lapsi, luokka-avustaja. Hyvä ratkaisu olisivat myös alueelliset pienluokat niihin kouluihin, joissa on paljon korkeimman portaan tuen lapsia.
Kuunnelkaa opettajia. He ovat oman ammattinsa asiantuntijoita. Jos jokin systeemi ei toimi, se kannattaa uudistaa. Koulutukseen pitää panostaa jo varhaisessa vaiheessa, koska syrjäytyminen maksaa, tuottaa inhimillistä ahdinkoa ja mutkistaa edessäolevaa koulupolkua.