Kun lähdin politiikkaan mukaan noin 15 vuotta sitten, minulla oli aika vähän tietoa käytännön poliittisesta vaikuttamisesta. Siitä on jo paljon aikaa, mutta muistan hämärästi, kuinka yllättynyt olin systeemin kankeudesta, byrokratiasta, piiri- ja puoluehallituksista, puolueosastoista, kokouskäytännöistä ja hierarkiasta. Nyt olen jo hyvin selvillä kaikesta tästä ja myös siitä, miksi aika monet asiat tehdään niin kuin ne tehdään. Olen istunut niin piiritoimikunnassa – nykyinen piirihallitus – kuin kunnallistoimikunnassa, puheenjohtanut kahta perusosastoa, käynyt kolmessa puoluekokouksessa, ollut varapuheenjohtajana Vasemmistonaisissa ja käyttänyt puheenvuoroja puoluevaltuustossakin. Viime vuosina vielä valtuustotyökin on tullut tutuksi.
Näinä vuosina minulle on myös käynyt yhä selvemmäksi, että poliittisessa työssä pitää osata myös yhteistyön tekemisen ja sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Useimmat ihmiset ovat lähteneet poliittiseen päätöksentekoon siksi, että tahtovat hyvää tälle Suomen maalle. Keinoista toki voidaan olla eri mieltä, mutta silloin, kun käsitykset kotimaan parhaasta kohtaavat edes jonkin verran, on osattava tehdä sujuvaa yhteistyötä tinkimättä perusperiaatteistaan. Pohjimmiltaan on kysymys demokratian pelisäännöistä. On parempi saada joitain asioita hiukan paremmalle mallille toisten kanssa sopien, kuin olla omasta mielestään yksin oikeassa – toki niin, että joitain reunaehtoja tai perälautoja kunnoitetaan. Kuten sellaisia, että rasismille tai vähemmistöjen ja huono-osaisten polkemiselle ei anneta periksi.
Vanhan sanonnan mukaan hunaja houkuttelee enemmän mehiläisiä kuin etikka. Painava sanoma pitäisi pystyä ilmaisemaan pääosin positiiviseen sävyyn. Rakentavassa ja ystävällisessä ilmapiirissä on helpompi saada ihmisiä puolelleen. Keskusteluissa änestäjien kanssa olen huomannut, että myös monet vasemmistolaiset ihmiset kaipaavat positivista ja tuoretta otetta. Tämä ei tarkoita mielistelyä tai omista periaatteistaan luopumista, eikä sitä, etteikö tiukan paikan tullen voisi olla kärkäskin, kunhan pystyy perustelemaan kantansa ja keskittymään omiin saavutuksiinsa ja tavoitteisiinsa. Pyrin useimmiten viestinnässäni välttämään jyrkkiä vastakkainasetteluita tai negatiivisuutta. Se on minusta luonteva tapa toimia ihmisten kanssa.
Kukaan ei pärjää politiikassa yksin. Niin ei saada muutosta aikaiseksi. Modernin politiikan tie on yhteistyön tie.