Aito tasa-arvo – kaikkien etu

Tervetuloa seuraamaan uusia nettisivujani!

Kampanjaa aloitellessa olen miettinyt paljon niitä keskeisimpiä teemoja – eli ”kärkiä” – joita haluan politiikassani esille tuoda. Selkeiden poliittisten teemojen lisäksi haluan nostaa esille pari kattoteemaa, jotka ovat tasa-arvo ja yhteistyö. Avaan tässä kirjoituksessa ensimmäistä kattoteemaa, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, omasta näkökulmastani. Yhteistyöstä puhun seuraavassa postauksessani.

Tasa-arvolla tarkoitan laajaa, yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin ulottuvaa yhdenvertaisuuden periaatetta. Olen itse syntynyt etuoikeutettuna yksilönä – valkoisena, vammattomana, heteroseksuaalisena naisena länsimaahan, olen koulutettu ja vakituisessa työssä. Naiseuteni on oikeastaan ainoa asia, joka vähentää ”pisteitäni” tässä lotossa. Vasemmistolainen elämänkatsomukseni ja intersektionaaliseen feminismiin tutustuminen on kuitenkin auttanut minua ymmärtämään, kuinka priorisoidussa asemassa olen, ja myös myöntämään, että vaikka kuinka haluaisin puhua vähemmistöryhmien puolesta, en tästä asemasta käsin täysin pysty ymmärtämään, minkälaisia esteitä arkipäivässä monet kohtaavat. Itsereflektiota tarvitaan – ja nöyryyttä myöntää, että opittavaa on vielä. Monelle on todella vaikeaa nöyrästi pyytää anteeksi, myöntää virheensä, sanoa että sori, nyt tuli mokattua. Usein se on vaikeaa itsellenikin.

Tällaiseen tilanteeseen jouduin, kun järjestimme kampanjaryhmäni kanssa starttibileitä. Juhlapaikkamme ei ollut esteetön, ja sain kritiikkiä siitä. Pohdimme tukiryhmäni kanssa, mitä tehdä, ja lopuksi päädyimme lykkäämään tilaisuutta eteenpäin ja järjestämään sen tiloissa, joihin on esteetön pääsy. Yritys ja erehdys – opin tästä, että jatkossa pitää ottaa myös esteettömyys huomioon julkista tapahtumaa suunnitellessa. Jollakin tavalla pitäisi yrittää vaikuttaa myös siihen, että useammat tilat olisivat paremmin saavutettavissa – niin, että rock-henkisiäkin tilaisuuksia varten olisi esteettömiä paikkoja. Pienille yrityksille tulisi myöntää resursseja tilojen remontointiin esteettömiksi. Jotkin vanhat rakennukset saattavat olla tosi hankalia tässä suhteessa – mutta kuten vanha sanonta kuuluu, kun on tahtoa, löytyy myös ratkaisuja. Uskon, että kun tästä asiasta vain pidetään enemmän meteliä ja tilojen omistajat huomaavat, että saavat etua itselleenkin siitä, että heidän tilansa houkuttelevat enemmän asiakkaita ja tilaisuuksien järjestäjiä, alkaa ratkaisujakin ilmaantua.

Ja kuten aina, pitäisi kuulla niitä ihmisiä, joita asia koskettaa, eikä puhua heidän ylitseen. Tämänkin yritän ottaa huomioon, kun laadin aloitteita ja kannanottoja – joskus omasta kapeasta näkökulmasta saattaa tulla puhuttua asian vierestä.

Omien etuoikeuksien tunnistaminen ei tarkoita, että ei olisi ylpeä saavutuksistaan tai että pitäisi hävetä sitä, että on syntynyt sellaiseksi kuin on. Se tarkoittaa, että huomaa syrjivät rakenteet, omat jumit ajatuksissaan ja yrittää kuunnella muita. Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän?

Sote-kiinteistöjen myynti yksityisille syö kaupungin rahat

Turun kaupunginvaltuuston Vasemmistoliiton ryhmän kannanotto 4.12.2018:

Kaupunkien ja kuntien toimintaa toteutetaan pääsääntöisesti meidän kaikkien kuntalaisten verovaroilla. Virkamiesten sekä kunnallispoliitikkojen tehtävänä on löytää tavat, joilla rahat riittävät ensisijaisesti lakisääteisten palveluiden, kuten terveys-, koulutus- ja sosiaalipalveluiden järjestämiseen.

Maakunta- ja sote-uudistus sotkee kaupungin toimintakenttää. Kaupungeille ja kunnille tuli hätä koskien omistamiaan, soteen liittyviä kiinteistömassoja – usein nämä kiinteistöt ovat jo vanhoja. Vuokraako maakunta toimitilat? Maksaisiko yksityinen toimija enemmän?

Vasemmistoliiton mielestä Turun pitäisi omistaa kiinteistöt ja päättää niiden mahdollisesta myynnistä tai vuokraamisesta rauhassa ja järjen kanssa.

Turku päätti lähteä yksityisille kiinteistömarkkinoille. Ei ole oikein, että kaupunki lähtee sijoittamaan kovaan bisnekseen kaupunkilaisten verovaroja.

Turun valtuuston Vasemmistoliiton ryhmä katsoo, että kiinteistöjen omistuksen ja maiden pitäisi olla Turun kaupungin hallinnassa. Kiinteistöt ovat toki huonossa kunnossa, mutta ne olisi voinut korjata turkulaisella työvoimalla. Maat ovat arvokkaita, ja Turku olisi voinut rakentaa purettavien kiinteistöjen paikalle tarpeen mukaan vaikka asuntoja.

Tämä kansainvälisille sijoitusmarkkinoille heitetty Turun omistus on ”iso puhallus”, jonka myötä kansainvälinen kiinteistöbisnes pääsee markkinoille. Nyt kyseessä on ruotsalainen eläkevakuutusyhtiö. Seuraavaksi vuorossa saattaa olla vaikkapa veroparatiiseihin majoittunut, kansainvälinen, moraaliton voitonmetsästyskonserni.

Aikaisemmin on valtuustossa jo päätetty, että odotetaan sote-uudistuksen päätöksiä, ennen kuin myydään kaupungin omaisuutta. Jostakin syystä tämä kaupungin varallisuuden ja veronmaksajien kannalta haitallinen ratkaisu halutaan tuoda valtuuston päätettäväksi hätäisesti ja harkitsematta jo nyt. Myynnin toteutuessa rikotaan useita kuntatoiminnan periaatteita ja kuntalaisten demokraattisia oikeuksia. Samalla avataan ovet yksityisille kansainväliselle markkinoille. Tämä on Vasemmistoliiton ryhmän mielestä lyhytnäköistä ja huonoa kuntapolitiikkaa.

Koulut ensiarvoisen tärkeitä kotouttamisessa

Puheenvuoroni Turun kaupunginvaltuustossa 3.12.2018:

Haluan käyttää puheenvuoron kiittääkseni työstä, mikä on tehty nyt käsittelyssä olevan kotouttamisohjelman eteen. On jo korkea aika, että maahanmuuttajuus aletaan nähdä voimavarana eikä kuluna tai ylipääsemättömänä haasteena. Vuonna 2017 Turun asukkaista oli 11,1 prosenttia muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia asukkaita. Näin suurta ihmisryhmää ja sen potentiaalia ei yksinkertaisesti ole varaa jättää huomiotta. Kuten usein kuntapolitiikassa, jokin toimenpide saattaa aiheuttaa kuluja starttivaiheessaan, mutta pidemmän ajan kuluessa tuottaa säästöjä. Kotouttamistoiminta on juuri tällainen asia – sen ajan mittaan tuomia säästöjä on lähes mahdotonta laskea, puhumattakaan muista kuin rahallisista arvoista.

Nyt täytyy vain toivoa, että ohjelman tavoitteet saadaan käytäntöön. Alueelliset erot huolettavat, ja kaupunkistrategian mukaisesti pitää satsata segregaation ehkäisyyn.

Koulut ovat tässäkin asiassa ensiarvoisen tärkeässä asemassa, ja toivoisin kouluissa panostettavan erityisen paljon ns. valmistavan vaiheen opetukseen. Valmistava vaihe on vuoden-puolitoista kestävä luokka-aste (valmoluokka), jonka jälkeen oppilaan pitäisi olla valmis astumaan ”normiluokkaan”. Yksilölliset erot ovat valtavat, ja usein lapsi joutuu siirtymään yleisopetukseen jo ennen kuin taidot antaisivat myöten. Tällä hetkellä valmoluokissa on liian suuria luokkakokoja ja joustamattomuutta – valmistavassa vaiheessa pitäisi saada opiskella niin kauan kunnes taidot riittävät yleisopetukseen. Varhainen tuki on valtavan tärkeää maahanmuuttajalasten sopeutumiselle ja tasaiselle koulupolulle.