Turku tarvitsee kaupungin omia ilmoitustauluja

Aloitteeni Turun kaupunginvaltuustolle 3.12.2018:

Turku on kieltänyt alueellaan ilmoitusten ja julisteiden kiinnittämisen julkisille paikoille luvattomasti. Monille pienille kulttuuritoimijoille ja organisaatioille on kuitenkin elintärkeää, että kaupunkilaiset saavat tiedon järjestettävistä tapahtumista. Kaikilla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi kalliiseen lehtimainontaan.

Turun kaupungin olisikin pystytettävä useita ilmoitustauluja keskustan alueelle, joihin kulttuuritoimijat saisivat kiinnittää ilmoituksensa ilman pelkoa poistamisesta. Taloudellinen panostus ei ole merkittävä, mutta hyöty sen sijaan monelle on.

Perus- ja lähipalvelut asetettava etusijalle

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro Turun kaupunginvaltuustossa 11.11.2018:

Budjetti 2019 on nyt sitten lyöty lukkoon. Olen ylpeä voidessani sanoa, että oma ryhmäni Vasemmistoliitto oli tänä vuonna ihan aidosti neuvotteluissa mukana, tavoitteena löytää budjettisopu, ja vaikka nyt vielä vähän maalista jäätiinkin, haluan kiittää neuvottelijoita rakentavasta asenteesta ja hyvistä keskusteluista – puhuminen on tärkeää, sillä se auttaa meitä ymmärtämään toisiamme, vaikka aina emme ole kaikesta samaa mieltä. Minulla on nimittäin näkemys, että me kaikki tässä salissa istuvat ihmiset olemme mukana tässä touhussa siksi, että aidosti haluamme hyvää turkulaisille. Keinoista voimme sitten olla erimielisiä.

Pohjassa on paljon hyvää, sellaisiakin tavoitteita, joita itse olimme esittäneet, kuten maksuton ehkäisy ja varhaiskasvatuskokeilun jatkaminen. Tasa-arvorahojen jakoperustekirjaus on hyvä tekstilisäys, pääsin sitä itse muotoilemaan. Syrjäytyminen ja eriarvoisuuden kasvaminen olivat kaikkien ryhmien huolenaiheita, ja yksimielisiä olimme siitä, että niiden voittamiseksi on tehtävä lujasti töitä – onhan siitä kirjaus kaupungin strategiassakin. Mutta totuus kyllä on se, että meidän on yksinkertaisesti pystyttävä tekemään vielä enemmän kuin mihin tämä budjetti antaa keinoja.

Minulta tullaan jatkuvasti kysymään, miten on mahdollista, että esimerkiksi vanhusten kotihoito, mielenterveyspalvelut ja lähiökoulut ovat sellaisia kohteita, joihin ei riitä rahaa, kun sitä riittää kuitenkin vaikka mihin muuhun. Tavalliset turkulaiset kysyvät minulta tätä. Heille ei riitä selitys, että käyttötalous ja investoinnit ovat erikseen. Samaan tapaan euroilla niitä molempia maksetaan, Logomon siltoja ja tukiopetustunteja, lähihoitajan palkkoja ja teatteriremontteja.

Kyse on tietenkin priorisoinneista. Meidän päättäjien tehtävänä on miettiä, mistä nämä puuttuvat eurot sitten kaivetaan. Siihenkin meillä oli ehdotuksia, tiedämme toki, että raha ei kasva puussa eikä tule seinästä. Positiivisen rakennemuutoksen ja työllisyyden kasvun pitäisi näkyä myös tavallisen tallaajan arjessa, ei vain elinkeinoelämän pöhinänä.

Enkä tietenkään ole sitä mieltä, että Turku on nyt valmis, että mitään ei enää saa rakentaa. Silti meidän on asetettava perus- ja lähipalvelut etusijalle: koulutus, terveyspalvelut, vanhustenhoito, syrjäytyneisyyden hoito, lähiöt ja varhaiskasvatus.

Ensi syksynä ollaan taas samassa tilanteessa, että aletaan uutta budjettia pusaamaan. Toivon sydämestäni, että voimme silloinkin olla mukana neuvottelemassa ja pohja vastaa vielä paremmin turkulaisten palvelutarpeisiin.

Laatua kouluruokaan

Kannanottoni Turun kaupunginvaltuustossa 30.10.2018:

Tämän päivän Turun Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan Turku on säästänyt huikeita summia kilpailutuksen myötä. Laadusta ei puhuttu mitään. Kouluruoan laatu on kuitenkin laskenut Arkean mukaantulon myötä. Tarkoitus ei liene, että rahaa säästyy, mutta laatu laskee.

Maksuton kouluruokailu on suomalaisen koulunkäyntikulttuurin ylpeyksiä. Se edesauttaa tasa-arvoa ja koululaisten jaksamista ja terveyttä, tästä lienee olemassa laaja yhteisymmärrys. Siksi onkin vaikea käsittää, miksi kouluruokaan ei panosteta enemmän. Keittiöt joutuvat taikomaan ruokaa todella pienillä summilla, mikä johtaa myös sellaisiin kummallisuuksiin, että jälkiruokana tarjottavat hedelmät tuodaan pakattuina Puolasta tai että liha ei ole kotimaista.

Valvoessani ruokailua eräällä lounastauolla jouduin huomaamaan, että todella harvalla lautasella oli annoksia, jotka täyttävät minkäänlaisia ravintosuosituksia. Usean oppilaan lautasella oli puolikas peruna, muutama herne, ruokalusikallinen kastiketta. Esimerkiksi lihapullia sai eräälläkin lounaalla ottaa vain neljä. Joissakin kouluissa ruoka loppuu jatkuvasti kesken. Vatsa täytetään näkkileivällä. On selvää, että kasvavassa iässä oleva lapsi ei pärjää moisilla annoksilla, vaan seurauksena on päänsärkyä, huimausta ja muita lieveilmiöitä. Ongelma korostuu vielä enemmän yläkoulussa ja lukioissa, jos käytettävissä on lähikaupan tai välipala-automaatin tarjonta.

Ruoan laatu huononee keskuskeittiöistä kuljetettaessa. Ruoka pitäisi aina saada valmistaa oman koulun keittiössä tai edes mahdollisimman lähellä. Keittiöhenkilökunta tekee varmasti parhaansa valmistaakseen maittavaa lounasta, mutta ihmeidentekijöitä hekään eivät ole. Kouluruoan valmistamiseen pitää suunnata lisää resursseja, ja kouluttaa henkilökunta myös maistuvan kasvisruoan tekemiseen. Laatua annoksiin saa toki myös sillä, että satsataan terveyssuositusten puitteissa mausteiden käyttöön.

Yritämme koulussa kovasti puhua terveellisen ja riittävän ravinnon tärkeydestä ja korostaa maksuttoman lounaan hienoutta. Jokainen meistä on nähnyt kuvia amerikkalaisista koulukahviloista, joissa mätetään hampurilaisannoksia tai vaihtoehtoisesti tuodaan omat eväät mukana. Tähän suuntaan suomalainen kouluruokailu ei saa mennä! Arvostakaamme maksutonta kouluruokailua niin, että panostamme myös sen laatuun ja kotimaisuuteen.