Jatkoa valtuustoryhmän puheenjohtajakauteeni!

https://www.aamuset.fi/uutiset/4445101/Mervi+Uusitalo+jatkaa+Turun+Vasemmistoliiton+valtuustoryhman+puheenjohtajana

Eilen pidettiin Turun Vasemmistoliiton valtuustoryhmän vuosikokous. Saan jatkaa tässä haastavassa, mutta kiintoisassa tehtävässä siis seuraavankin kauden. Kiitän luottamuksesta!

Vasemmistoliitto tunnetaan Turussakin peruspalveluiden ja vähempiosaisten puolustajana. Näin kuuluu ollakin. Demokratiaan kuuluu, että poliittisten tavoitteiden eteen tehdään yhteistyötä ja asioista sovitaan yhdessä, siten saadaan tuloksia aikaan! Samoin näen ryhmän johtajuuden nimenomaan välinenä demokratian toteuttamiseen; jos ryhmän enemmistö äänestää jonkin esityksen tai linjanvedon puolesta, demokraattista päätöstä kunnioitettakoon. Ryhmänjohtajan tehtävänä on välittää tämä toive muille ryhmille, sekä pitää yhteistyökuvioita ja suhteita yllä muihin poliittisiin ryhmiin ja neuvotella tavoitteista. Oman poliittisen profiilin nostaminen ja keulakuvan rooli ovat toissijaisia seikkoja ryhmäpuheenjohtajuudessa.

Kohti uusia voittoja kuntalaisten hyvinvoinnin ja sujuvan arjen hyväksi!

Ihmiskunnan kohtalonkysymys

Luin hiukan aikaa sitten ajatelman, jonka mukaan se, että suomalaisten ei tarvitse välittää ilmastonmuutoksesta koska joku muu kuitenkin saastuttaa enemmän, on sama, kuin että pissaa vähän uima-altaaseen vain siksi, että joku kuitenkin tekee samaa enemmissä määrin. Ymmärrän tämän logiikan.

Jos koulussa joku antaa lumipesut toiselle, ensimmäinen tekoon syyllistyneen oppilaan reaktio useimmiten on, että joku muukin teki samaa. ”Kyllä Niko-Petterikin anto lumipesun Lotta-Liisalle!” Tämähän ei millään muotoa vähennä varsinaisen rikkeen vakavuutta. Että jos poliisi saa Salen ryöstäjän kiinni verekseltään paikan päältä, niin poliisiin ei tee – toivottavasti! – vaikutusta, jos ryöstäjä sanoo, että mun kaverikin tuolla just ryöstää K-Marketia. Näin kuitenki moni ihan aikuinenkin tuntuu ajattelevan – että jos itse tekee väärin, voi puolustella sitä tekemällä saman syytöksen. Kutsun tätä ns. ”mutkutoiki”-logiikaksi. Ei kovin kestävä asenne.

Ilmastonmuutoksen suhteen sama logiikka tuntuu toimivan. ”Ei ole mitään väliä, kuinka paljon Suomi tekee ilmastonmuutoksen hyväksi, koska toiset maat eivät noudata mitään rajoituksia.”

Oma pöytä täytyy kuitenkin putsata ensin. Suomella on tässä myös erinomainen tilaisuus kehittää ekologisia innovaatioita. Ilmastonmuutoksen torjumisen mallimaana olemisessa ei totisesti ole mitään hävettävää. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta niin vain olen kuullut tästäkin puhuttavan ivalliseen sävyyn – ”taas me suomalaiset ollaan mallioppilaana eturivissä käsi pystyssä, kun muut vaan sluibailee!”

Kevään eduskuntavaalit tulevat olemaan ilmastovaalit, se lienee kiistatonta. Kaikkien vastuullisten puolueiden tulisi valita ilmasto yhdeksi kärjekseen. Millään muilla poliittisilla päätöksillä ei ole niin kauaskantoisia vaikutuksia kuin  ilmastopoliittisilla. Kärjistetysti voi sanoa, että jos meillä ei ole asumiskelposta maapalloa sadan vuoden kuluttua, monellakaan päätöksellä ei ole suurtakaan merkitystä.  Jokaisen ihmisen tulee varautua siihen, että arki tulee muuttumaan rajoitusten myötä. Esimerkiksi lentäminen ja lihan syöminen voivat hyvinkin tulla rajoitusten piiriin vielä elinaikanani ja esimerkiksi muovin korvaaminen ekologisimmilla materiaaleilla on ajankohtaista. Hiilineutraaliuden tavoitteleminen väistyy hiilinegatiivisuuden tavoitteen myötä. Vaatimattomat toimet eivät enää riitä.

Rohkeasti kohti kunnianhimoisia ilmastopoliittisia päätöksiä!

Yhteistyön merkityksestä poliittisessa työssä

Kun lähdin politiikkaan mukaan noin 15 vuotta sitten, minulla oli aika vähän tietoa käytännön poliittisesta vaikuttamisesta. Siitä on jo paljon aikaa, mutta muistan hämärästi, kuinka yllättynyt olin systeemin kankeudesta, byrokratiasta, piiri- ja puoluehallituksista, puolueosastoista, kokouskäytännöistä ja hierarkiasta. Nyt olen jo hyvin selvillä kaikesta tästä ja myös siitä, miksi aika monet asiat tehdään niin kuin ne tehdään.  Olen istunut niin piiritoimikunnassa – nykyinen piirihallitus – kuin kunnallistoimikunnassa, puheenjohtanut kahta perusosastoa, käynyt kolmessa puoluekokouksessa, ollut varapuheenjohtajana Vasemmistonaisissa ja käyttänyt puheenvuoroja puoluevaltuustossakin. Viime vuosina vielä valtuustotyökin on tullut tutuksi.

Näinä vuosina minulle on myös käynyt yhä selvemmäksi, että poliittisessa työssä pitää osata myös yhteistyön tekemisen ja sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Useimmat ihmiset ovat lähteneet poliittiseen päätöksentekoon siksi, että tahtovat hyvää tälle Suomen maalle. Keinoista toki voidaan olla eri mieltä, mutta silloin, kun käsitykset kotimaan parhaasta kohtaavat edes jonkin verran, on osattava tehdä sujuvaa yhteistyötä tinkimättä perusperiaatteistaan. Pohjimmiltaan on kysymys demokratian pelisäännöistä. On parempi saada joitain asioita hiukan paremmalle mallille toisten kanssa sopien, kuin olla omasta mielestään yksin oikeassa – toki niin, että joitain reunaehtoja tai perälautoja kunnoitetaan. Kuten sellaisia, että rasismille tai vähemmistöjen ja huono-osaisten polkemiselle ei anneta periksi.

Vanhan sanonnan mukaan hunaja houkuttelee enemmän mehiläisiä kuin etikka. Painava sanoma pitäisi pystyä ilmaisemaan pääosin positiiviseen sävyyn. Rakentavassa ja ystävällisessä ilmapiirissä on helpompi saada ihmisiä puolelleen.  Keskusteluissa änestäjien kanssa olen huomannut, että myös monet vasemmistolaiset ihmiset kaipaavat positivista ja tuoretta otetta.  Tämä ei tarkoita mielistelyä tai omista periaatteistaan luopumista, eikä sitä, etteikö tiukan paikan tullen voisi olla kärkäskin, kunhan pystyy perustelemaan kantansa ja keskittymään omiin saavutuksiinsa ja tavoitteisiinsa. Pyrin useimmiten viestinnässäni välttämään jyrkkiä vastakkainasetteluita tai negatiivisuutta. Se on minusta luonteva tapa toimia ihmisten kanssa.

Kukaan ei pärjää politiikassa yksin. Niin ei saada muutosta aikaiseksi. Modernin politiikan tie on yhteistyön tie.