Minut valittiin pari viikkoa sitten oman valtuustoryhmäni uudeksi puheenjohtajaksi. Olen ollut monenlaisessa poliittisessa toiminnassa mukana aikaisemminkin, mutta tämä on tähänastisen urani ehkä vastuullisin tehtävä. Suhtaudun uuteen haasteeseen innokkaasti – monet ovat kysyneet, eikö minua edes vähän huimaa, olenhan vasta ensimmäisen kauden valtuutettu. Toki varavaltuutettuna olen ollut jo kaksi kautta ja toiminut Vasemmistonaisissa pitkään varapuhenaisen ominaisuudessa. Osaksi asenteeni taustalla on ajatus, että en ota tehtävää vastaan yksinäni. Minulla on takanani vankkaa kokemusta uhkuva ryhmä ja tukena liuta ihmisiä, jotka luottavat minuun. En usko yksinvaltiaana johtamiseen. Kenelläkään ei voi olla tietoutta kaikista kuntapolitiikan kiemuroista, ja samaan ihmiseen on harvoin pakattu sekä iloinen ja sosiaalinen verkostoituja että talousnäkymäkäppyröistä innostunut, tarkka introvertti. Silti molemmilla on paikkansa. Jokaisen kanssa on pyrittävä löytämään edes se pienin yhteinen tekijä. Uskon sekä ryhmän sisäiseen että ryhmien väliseen demokratiaan, keskusteluun, vilpittömään kuuntelemiseen ja yhteistyön tekemiseen, omista periaatteista tinkimättä. Päätöksiä on tehtävä yhteisessä rintamassa, ei ylhäältä päin saneltuna.
Minulla on monia avuja, joiden uskoisin olevan avuksi puheenjohtajan tehtävässä. Olen diplomatiaan uskova, rauhallinen ja empaattinen luonne, ja näistä piirteistäni saan varmasti osaksi kiittää parikymmenvuotista uraani alakoulun opettajana.
Perinteiset vasemmistolaiset arvot on nostettava keskiöön. Jatkuva alibudjetointi on lopetettava. Toimivat lähipalvelut, peruskoulutuksen laatu, lähiöiden yhdenvertaisuus, syrjinnän poistaminen, ympäristökysymykset ja Fölin kehittäminen, kulttuuripalvelut… Itselle läheisiä teemoja on paljon. Kouluasiat ovat minulle tuttuja ja tärkeitä, opettaja kun olen, mutta myös monimuotoinen kulttuuri on minusta turkulaisten oikeus. Lähiöitä tulee kehittää – tämä pitää muistaa hienojen keskustavisioiden äärellä. Lähiöiden eriarvoistuminen on huolestuttavaa kehitystä, jonka suunta pitää muuttaa. Polkupyöräilijöiden, joukkoliikenteen käyttäjien ja jalankulkijoiden liikkumismahdollisuuksia täytyy vahvistaa. Nuorisopsykiatria on ollut huonoissa kantimissa jo pitkään, ja koulupsykologien määrä on aivan liian vähäinen. Mielenterveyspalveluiden saatavuutta yleisesti pitää parantaa.
Turkulainen kuntapolitiikka on minun näkökulmastani kulkenut parempaan suuntaan viime kevään kuntavaaleista lähtien. Punavihreä aate on saanut syvempiä värejä, kun vasemmistoliitto ja vihreät saivat vaalivoiton. Sen ei nyt saa antaa sulaa käsiin. Uuden kaupunginjohtajan valinnassakin kuultiin hieman demokraattisemman päätöksenteon kaikuja, ja Turku-sopimuksen kaatuminen oli eittämättä hyvä asia. Valtasuhteiden muutos kuntavaalien jälkeen antaa toivoa demokraattisemmasta ja uudistuneesta turkulaisesta politiikanteosta, jossa otetaan huomioon jokaisen kuntalaisen arjen sujuvuus ja pyrkimys tasa-arvoon, eikä pelkästään budjettikirjan lukemia.