Suomen opettajat ovat nyt ennennäkemättömässä tilanteessa. Koronavirusuhan ja valmiuslain myötä koulut on osin suljettu, ja olemme uuden edessä.
Moni opettaja on joutunut ottamaan valtavan digiloikan parissa päivässä. Opettajien digitaidot ovat hyvin eri tasolla.
Henkilökohtainen kosketus oppilaisiin jää vajaaksi. Osa aineista on pakko teettää projekteina, ja arviointi mietityttää. Kuinka järjestää kokeet? Entä päättöluokat – miten hoidetaan tärkeä päättöarviointi?
Myös huoltajat ja oppilaat ovat joutuneet katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Oppilaiden vastuu omasta oppimisestaan ja huoltajien valmiudet auttaa kotona ovat nyt avainasemassa.
Mutta mitä, jos kotona opiskelu ei sujukaan? Entä jos opettaja antaa liikaa tai liian vähän tehtäviä?
Monissa perheissä koulu on ollut se rutiini, joka on pitänyt arjen kasassa. Kuraattorin, psykologin ja erityisopettajan palvelut ovat nyt vaikeammin saatavilla, ja päivän ainoa lämmin ateria on monille ollut se koululounas.
Kaikki eivät pysty opettamaan lastaan kotona. Näistä lapsista meillä on suuri huoli – niistä, joille koti ei olekaan se paras paikka, niistä, joille oppiminen on jo lähiopetuksessakin haastavaa. Niistä, joille eristäytyminen ja yksinäisyys ovat jo valmiiksi ongelma.
Näitäkin pulmia on pyritty ratkaisemaan takaamalla erityisen tuen oppilaille lähiopetusta ja tarjoamalla kouluruoka myös etäopetettaville lapsille.
Perheet, joissa on mielenterveydellisiä ongelmia tai päihderiippuvuutta, ovat nyt erityisen haavoittuvaisia. Lisätaakkana on huoli taloudellisista muutoksista.
Aiempi linjaus 1.–3.-luokkalaisten oikeudesta lähiopetukseen törmäsi perustuslailliseen ongelmaan. Tämä osoittaa, että myös päättäjät ovat haasteellisessa tilanteessa. Ohjeiden jatkuvaan päivittymiseen pitää varautua.
Me opettajat yritämme tehdä parhaamme. Ottakaa yhteyttä ja kysykää, niin asiat selviävät.
Olen silti tyytyväinen, että meillä on hallitus, joka seuraa perustuslain toteutumista myös poikkeustilanteessa. Samalla olen ollut helpottunut, että tämä uusi linjaus, jonka mukaisesti pikkukoululaiset saavatkin lähiopetusta riippumatta vanhempien ammatista, ei tuonut kouluihin valtavaa ryntäystä lähiopetukseen – viruksen leviämisen estämiseksi on tärkeää, että kaikki, jotka vähänkään kykenevät, pitävät lapsensa kotona.
Nyt pyytäisinkin armeliaisuutta kaikille poikkeustilanteessa. Tuskaa lisää se, että kukaan meistä ei tiedä, kauanko tilanne tulee kestämään. Niin opettajien, huoltajien kuin oppilaidenkin pitää nyt sopeutua ja antaa aikaa. Olemme samassa veneessä, ja etäkoulua hoidetaan nyt näillä korteilla, mitkä meille on jaettu.
Me opettajat yritämme tehdä parhaamme. Ottakaa yhteyttä ja kysykää, niin asiat selviävät.
Pitäkää huolta koululaistenne rutiineista ja kysykää koulunkäynnin sujuvuudesta, mutta älkää vaatiko liikoja. Auttakaa niin paljon kuin voitte ja pystytte, mutta tässäkin täytyy antaa armoa itselleen, jos voimat alkavat loppua.
Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja.
Ja ennen kaikkea – muistakaa huolenpito, ymmärtäväisyys ja hellyys koululaistenne kanssa. Se riittää pitkälle.
MERVI UUSITALO-HEIKKINEN
luokanopettaja, Lausteen koulu
Turun kaupunginvaltuusto (vas)