No niin. Nyt se sanoi sen. The F-word. Ei tarttis ruveta kiroilemaan näin leppoisana lauantaiaamuna.
Itsesuojeluvaiston omaava ihminen ei lue kommenttiosioita, mutta kyllä niistä aika kattavan käsityksen ns. Kansan Syvistä Riveistä saa. Feminismiaiheista kommenttipalstaa esimerkiksi Iltalehden sivuilta lukiessa on kyllä viisas, jos ottaa vaikka pari tiukkaa jallupaukkua pohjiksi ja sitten alkaa lapioimaan.
Ensimmäinen usein lausuttu töräys on lause, joka alkaa sanoilla ”kyllä mä tasa-arvoa kannatan, mutta en mä mikään feministi ole”. Tätä olen kuullut toistettavan niin usein, että saatan painattaa vielä t-paidan tuolla tekstillä, olisi nimittäin hittituote. Ajatus, mikä minulle ensinnä tulee tuosta mieleen, on se, että miksi pelkäät leimautua feministiksi? Mikä siinä pelottaa? Ja kas, näin saadaan stereotypioiden matolaatikko auki. Sieltä ryömii monenlaista lieroa.
”Feministit ovat vihaisia ja rumia. Miksi ne ovatkin niin vihaisia?”
Aivan. Jotkut feministit ovat vihaisia, ja he ovat sitä ehkä ihan syystä. Jos on potkittu urakalla päähän vuosituhansia, siitä saattaa tulla vihaiseksi. Ymmärtäkäämme tämä. Jos olet sitä tyyppiä, että jaksat sadatta kertaa selittää miksi olet tuollainen kuin olet, niin onnitteluni, mutta kaikki eivät aina jaksa. Ja no, tuohon toiseen väitteeseen ei kannata alentua vastaamaan.
”Feministit on huumorintajuttomia!”
Jos käsitys huumorista on takapuolen kouriminen tungoksessa tai mörkökännissä ähistyt beessamemuchot, niin sitten saattaa pitää paikkansa. Sensitiivisyyttä olisi ihmisten välisisissä kommunikaatiotilanteissa hyvä olla. Monenlaista vitsiä voi heittää, mutta ota huomioon tilanne ja ihmiset, jotka ovat kuulemassa. Ja koskea ei saa ilman lupaa – jollet erota flirttiä seksuaalisesta häirinnästä, voi olla parempi jäädä kotiin firman pikkujouluiltana. Ei korrektin käytöksen pitäisi olla niin vaikeaa.
”Suomessa on jo tasa-arvo. Mitä te vingutte siinä.”
Ei muuten ole. Jos lähdetään vertaamaan kehittyvien maiden tilanteeseen, niin sitten – mutta eipä kannata lähteä. Kyllä, moni asia on hyvin ja paraneekin koko ajan: onhan ollut nainen presidenttinä, äänioikeus jo sata vuotta ja nainen pääsee pitkällekin, jos haluaa – ja aivan, ravintolaan ilman miesseuraa! Huraa! (Nuo perusteluthan ovat kuin suoraan seiskaluokkalaisen lapseni sinänsä ansiokkaasta elämänkatsomustiedon esseestä ”Naisten tasa-arvo”. Näitä on kyllä käytetty perusteina ihan aikuisten välisessä kommunikaatiossakin.)
Mutta rakenteissa on paljonkin epätasa-arvoa edelleen; palkassa, asenteissa, hoitovapaakäytännöissä, väkivaltatilastoissa… Tosiasia on, että pörssiyhtiöiden johtajien joukossa on murto-osa naisia, ja pätevän naisen täytyy edelleen olla parempi kuin miehen ollakseen yhtä pätevä kuin mies. Niin, ja jos aletaan puhua muiden sorrettujen vähemmistöjen oikeuksista, ollaankin vielä syvemmällä epätasa-arvon suonsilmäkkeessä.
”Mitä se intersektionaalinen feminismi on ja miksi se on niin vaikea sana? Ja asia ylipäätään?”
Kyllä, feminismejä on monenlaisia, pitäisikin puhua eri feminismeistä, eikä yhdestä feminismistä. Oikeastaan intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että tasa-arvon toivottaisiin ulottuvan myös muihin sortoa kokeviin ryhmiin, kuten vammaisiin, ei-valkoisiin ja transihmisiin. Eihän se nyt kovin vaikealta kuulosta? Lisäksi pitäisi ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat ja toiset ovat etuoikeutetumpia kuin toiset. Ei tämäkään nyt suorastaan rakettitiedettä liene. Terveisin valkoihoinen, vammaton, koulutettu cis-heteroseksuaalinen nainen.
”Täytyy osata niin paljon vaikeita termejä.”
Sanat eivät ole tärkein asia, mutta kyllä, niitä tarvitaan kuvaamaan ilmiöitä, joille ei välttämättä ole vielä nimityksiä, ja joskus ne uutuutensa ja vierautensa takia tuntuvat hankalilta. Mutta onneksi on Google – ja armelias bloggaajatäti, joka sanoo, että ilmankin pärjää, kunhan ei ryhdy haukkumaan muita niiden käyttämisen vuoksi. Jos olet syntynyt valkoihoiseksi mieheksi länsimaahan, ei sinun tarvitse hävetä sitä, mutta pitää muistaa etuoikeutesi ja niiden tuoma vastuu. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö myös sinulla voisi olla henkilökohtaisessa elämässäsi ongelmia ja ettet saisi puhua niistä.
Summa summarum – tunnustaudu rohkeasti feministiksi, jos sinun mielestäsi ihmisoikeudet ovat tärkeä asia.