Osallistuin viime keskiviikkona kulttuurilautakunnan kokoukseen. Siellä esiteltiin meille Puutorin, Aninkaistenmäen ja konserttitalon tulevaisuutta koskevia suunnitelmia. Aihe herätti suuria tunteita erityisesti sen jälkeen, kun kuulimme orkesterin terveiset.
No, ensin suunnitelmat vaikuttivat varsin hienoilta – Puutori kun on jäänyt surulliseen alennustilaan, sitähän ei nykykunnossaan mitenkään viihtyisäksi voi kutsua! Suunnitelmissa Puutorista sukeutuisi pikemminkin puistomainen kaupunkilaisten olohuone – bussilaiturit ja epäviihtyisä ambienssi olisivat historiaa, tilalla istutuksia, penkkejä, esiintymislava – ravintola Puutorin vessakin onneksi säilytettiin tässä visiossa. Hyvältä siis näytti, ainakin tämän kokonaisvaltaisen suunnitelman osalta.
Mutta sitten siihen konserttitalon kohtaloon. Konserttitalo on rakennettu vuonna 1955. Itse olen aina tykännyt funkkisarkkitehtuurista, joten myös konserttitalo miellyttää silmääni. (Siksi olinkin varsin ihmeissäni, kun tämän aamun TS:ssä tätä rakennusta kerrottiin moitittavan monilla haukkumasanoilla laajoissa kansanpiireissä!) Päivänselvää on, että vanha rakennus on korjattava. Meillä kun on vastuu säilyttää vanhaa rakennuskantaa ja pitää siitä huolta. Merkittäviä remontteja taloon ei ole tehty, ja se on ollut kurjassa kunnossa jo pitkään, katto vuotaa ja talon akustiikkaa ja ahtautta moittivat niin työntekijät kuin kävijätkin.
Orkesterin terveiset yllättivät silti – niin murskaavaa kritiikkiä talo sai käyttäjiltään. Suunnitelmat vanhan talon remontoinnista konserttikäyttöön saivat täystyrmäyksen. Akustiikka talossa on karsea ja sitä ei saada isollakaan remontilla loistavaksi parannettua. Turkuun ei pystytä houkuttelemaan huippuesiintyjiä tai -soittajia, kun olot ovat niin kurjat. Kuoroesityksiä ei voida järjestää, eikä yli sadan soittajan orkestereita voida kutsua kylään. Nykyiselle 74 soittajallekin lava on ahdas, eikä sitä saada suurennettua muuten kuin katsomoa supistamalla, mikä taas ei ole käypä ratkaisu. Vanhan konserttitalon korjausprojekti on siis vain kompromissi, jos filharmonikoilta kysytään. Kustannusarvio on 33 miljoonaa.
No mikähän sitten olisi vaihtoehto? Uuden musiikkitalon kustannusarviota ei esitelty, koska sitä ei ole laadittu. Hämähäkkitontille aikoinaan kaavaillun suureellisen musiikkitalon hintalappu oli noin 100 miljoonaa. Teatteritalon korjauskustannus oli 45 miljoonaa, ja sekin koettiin monissa piireissä liian kalliiksi. Pahasti epäilen, että ihan kepoisasti ei tämmöisiä summia sulateta – vaikka kyse on panostuksesta, joka kantaa kymmenien, ellei sadan vuoden päähän.
Joka tapauksessa on ensiarvoisen tärkeää, että selvitys tehdään. Vanha talo ansaitsee remonttinsa ja mietinnät jatkokäytöstä. Turkulaiset ansaitsevat läpinäkyvän ja avoimen suunnitteluprosessin, jossa tutkitaan myös uudisrakennuksen mahdollisuus. Näin väistetään skenaario, jossa vuosien kuluttua jossitellaan, että mitäs, jos olisikin rakennettu se uusi Konserttitalo.